Uusi kotisivu ja sarjakuvatiiseri

Moi,

olen valmistellut Totentanz-sarjakuvalle uudet kotisivut ja julkaissut sinne tutustuttavaksi ensimmäiset neljä sivua Totentanz-antologiasta.

Kuvituksesta vastaa Juuso Laasonen ja käsikirjoitus ja tekstit ovat minun käsialaa.

Uudet kotisivut ja sarjakuvan löydät täältä

Tämän blogin puolella jatkan sekalaisesti ja satunnaisesti myös muista sarjakuva-aiheista ja uusille kotisivuille laitan pelkästään Totentanziin liittyvää aineistoa. Päivitän yleensä myös tänne, jos uusia asioita on tapahtumassa. Loppuvuodesta aloitan tosiaan blogisarjan hahmosuunnittelun metodeista tänne blogiin. Sitä odotellessa käy lukemassa pätkä valmista Totentanz-sarjista ja jätä uusille sivuille jotain palautetta.

”Siirto / Transfer” ja sneak peek

Siirto_pg4

Lyhytsarjakuvan neljäs sivu. Nyt edellisen viikon keskityin viimeistelemään apurahahakemusta. Pitkän sarjakuvaromaanin osalta raakakäsikirjoitusta on nyt n. 450 sivun tarinaan ja sitä on tarkoitus alkaa muuttamaan kuvakäsikirjoitukseksi. Ensimmäisen lehden verran, eli 24 sivua on valmiina ja kuvituksesta sovittu tosiaan Juuso Laasosen kanssa, kuvituksesta ensimmäiset kolme sivua on tällä hetkellä valmiina. Tässä vielä pieni maistiainen siitä, miten tarinan alkutahdit alkaa Juuson kuvituksella ja minun käsikirjoituksella tarinassa ”Sue / Vigil”:

Kuvitus: Juuso Laasonen

Sarjakuva alkaa tilanteesta, jossa päähenkilö Sue huomaa, että jokin on muuttunut. Aiemmin hän on pystynyt muokkaamaan asukkaille asetettuja kulutuskiintiöitä hallussaan olevalla laitteella. Nyt jokin on palauttanut kaikki ylikulutetut kiintiöt hänen osaltaan järjestelmään ja rikkomus on rekisteröity Kansikaupungin keskustietokoneelle. Ensimmäisessä osassa tarinaa esitellään Sue, sekä hänen ystävänsä Vigil ja kuvataan Suen pakomatkaa.

PS. Tein blogin sivulle erillisen sivun ”Siirto / Transfer” lyhytsarjakuvaa varten, jonne lisään sivujärjestyksessä sivut ilman selostustekstiä. Sieltä voi olla helpompi lukea lyhytsarjis sitten kokonaan.

”Siirto / Transfer” ja etuoikeuksista.

Siirto / Transfer 1

Julkaisen nyt blogissa tulevien viikkojen aikana Totentanziin liittyvän lyhytsarjakuvan. Yllä ensimmäinen sivu. Paljastan tulevien päivitysten aikana miten kyseinen sarja liittyy osaksi suurempaa Totentanz-sarjakuvaa ja miten asiat sen saralla ovat taustalla tänä vuonna edenneet. Ensiksi kuitenkin avaan jotain tämän vuoden aikana pyörineitä ajatuksia, skipaten nyt kuitenkin tämän ilmeisimmän pandemian kokonaan, koska olen varma, että siihen liittyviä ajatuksia on jo jokainen ehtinyt pureskella eri kanteilta.

Tämä vuosi on tosiaan ollut hiljaiseloa blogin päivitysten osalta ja samalla muistivihkon syrjään on kuitenkin kirjaantunut lähes viikottain muistiinpanoja uutisista ja tapahtumista, jotka olisi ollut mielekästä käsitellä tämän blogin kautta. Huomasin myös, että suuri osa ’Old News’ -päivityksistä pätee lähes sellaisenaan tilanteissa, joissa sama kuvio toistuu hieman eri paikassa.

Asia, joka blogin tauolla pitämisessä on häirinnyt eniten on se, että asiat joita nostin esille ja joihin halusin tarttua eivät aina suoranaisesti kosketa minua itsenäni mitenkään arjessani ja se, että jätin blogin tauolle keskittyäkseni muuhun on ollut minulle mahdollisuus ja etuoikeus, kun voin valita milloin ja millä alustalla käsittelen tämän blogin aihealueita. Turvallisen etäisyyden päästä. Samalla minua on yhä suuremmassa määrin ärsyttänyt se, että tiedostan miten suurella osalla väestöstä ei ole mahdollisuutta valita onko heidän päivittäin puolustettava oikeuttaan olla vapaasti oma itsensä. Huolimatta ihonväristä, seksusaalisesta suuntautumisesta tai sukupuolesta. Huolimatta tulotasosta, terveydentilasta tai mahdollisuuksista saada omaa ääntään kuuluviin.

Eräs kotimainen sarjakuvataiteilija ja kuvittaja antoi minulle alkusysäyksen ja kipinän tehdä sarjakuvaa hyvin yksinkertaisilla sanoilla jokunen vuosi takaperin Helsingin Sarjakuvafestivaaleilla ja nuo sanat johtivat tämän blogin perustamiseen, sekä siihen millainen sarjakuvakerronta minusta tuntuu tärkeältä.

”Jokainen voi vaikuttaa aktiivisena osana yhteiskuntaa.”

Sarjakuva on minun tapani vaikuttaa. Pahinta on olla hiljaa. Tämä nyt pari vuotta pyöritelty Totentanz -nimeä kantava projekti alkaa pikkuhiljaa taustalla materialisoitua myös oikeaksi sarjakuvaksi. Ensi viikolla julkaisen seuraavan sivun Siirto / Transfer -lyhytsarjakuvasta ja kerron hieman lisää missä mennään isommassa kuvassa.

PS.
Olen myös rakentanut kevyemmän sarjakuvaprojektin, jonka tarkoitus on vain pitää kynä liikkeessä ja toimia venttiilinä niille asioille, joita haluan nostaa esiin. Tähän projektiin voit käydä tutustumassa Instagramissa.

https://www.instagram.com/_apokalypsy_/

Sarjiksen superviikot, Jyväskylä – Oulu

Noniin, nyt ehdin istuutua alas kirjoittamaan yhteenvetoa päivityksen muodossa menneistä muutamasta viikosta, erityisesti tapahtumarikkaasta viikosta 47 ja sen jälkeen tapahtuneista asioista.

Tuolla viikolla järjestettiin Jyväskylässä ensimmäinen laatuaan oleva Jyväskylän Sydän 24 -tapahtuma, jossa kaupungin kulttuuritoimijat ja vapaan kentän edustajat rakensivat yhdessä Jyväskylän kaupunginteatteriin vuorokaudeksi pop-up kulttuurikeskuksen, jonka tarkoituksena oli esitellä kaupunkilaisille mahdollisia uusia toiminta- ja yhteistyömuotoja tulevan kulttuurikeskuksen osalta.

Keski-Suomen Sarjakuvaseuralla oli kunnia olla tapahtumassa mukana ja meillä oli teatterin lämpiössä pöytä ja olin siellä itse aamuyhdeksästä iltayhdeksään juttelemassa sarjakuvista ja pitämässä hahmosuunnittelun työpajaa tavallaan non-stoppina. Väkeä oli tosi mukavasti ja arviolta kolmisenkymmentä innokasta piirtelijää kävi meidän pöydän ääressä suunnittelemassa omia sarjakuvahahmojaan ja kuuntelemassa hahmosuunnitteluun keinoja ja työkaluja.

Illalla Juuso Laasonen piti lyhyen esitelmän vielä tilasuunnittelusta ja saimme yhteistyötä myös paikallisten ammattisarjakuvataiteilijoiden kanssa viriteltyä niin, että Kamala Luonto-sarjakuvan puuhapari Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen ottivat pöytämme muutamaksi tunniksi iltapäivällä haltuun ja signeerasivat ja myivät omia teoksiaan ja oheistuotteita.

Saman viikon lauantaina kävin sitten pitämässä vähän syvemmältä luotaavan sisällön samasta hahmosuunnittelun työpajasta Jyväskylän kirjamessuilla Paviljongissa ja kokemus oli ihan antoisa. Tätä työpajaa tuli nyt konseptoitua tositoimissa sitten viikon aikana oikein kunnolla niin ajattelen sisältöä tarjota jatkossakin siitä kiinnostuneille. Idea on, että hahmot voidaan generoida satunnaisesti erityisten korttien avulla ja avasin sitten hieman tarkemmin miten korttipakkaa tulee lukea ja käyttää ja taustalla vaikuttavia teorioita.

Osa yksi: ulkomuoto

Varovasti laskin, että erilaisia kombinaatioita yhdistellä ulkomuotovaihtoehtoja ja persoonallisuuksia olisi karvan verran alle puolitoista miljoonaa, joten ideoita tällä metodilla ainakin pitäisi saada.

Osa kaksi: persoonallisuus

Lauantain työpajan jälkeen lähdettiinkin sitten ajelemaan suoraan pimenevään iltapäivään kohti Oulua, jossa olivat jo käynnissä Oulun sarjakuvafestivaalit. Oulussa oltiin perillä juuri sopivasti että ehdittiin alkavaan Fingerpori-elokuvan näytökseen ja leffasta on kyllä sanottava oma mielipiteeni: se oli tosi paljon parempi kuin mitä kriitikot olivat minua pelotelleet. Illlaksi siirryttiin sitten seurustelemaan Snooker Timeen, jossa erilaista ohjelmaa ja hitusen siirryin omalle epämukavuusalueelleni kun oli aika pelata snookeria (pelaan harvoin, mutta kun pelaan, niin poolia)

Muuten iso kiitos Oulun väelle vieraanvaraisuudesta ja aika paljon tuli taas kerättyä vinkkivihkoon asioita miten sarjakuvatoimintaa voisi viedä eteenpäin Jyväskylän seudulla.

Tuo viikko poiki sitten jo melkein heti uusia kuvioita, joista osasta myöhemmin lisää, mutta tällä viikolla ehdin jo käydä juttelemassa Ylen paikallisradiossa hieman meidän sarjakuvaseuran toiminnasta. Nyt oikeastaan konkreettisesti ensimmäistä kertaa aloin itse huomata, että se paikallisesti tehty taustaduuni tapahtumien ja muiden juttujen osalta pikkuhiljaa alkoi näkyä joidenkin asioiden nytkähtämisenä eteenpäin. Tästä on tosi kiva jatkaa ensi vuonna.

Harmillisesti apurahahakemukset eivät tänä syksynä tärpänneet, mutta se oli osaltaan odotettavissakin, kun tosissani hain rahoitusta nyt vasta ensimmäistä kertaa. Ensi vuonna työ jatkuu ja blogi todennäköisesti pysyy jonkin verran edelleen kuvapäivityksien osalta tauolla tähän menneessä tutuksi tulleista aihepäivityksistä, koska keskityn nyt vähäisellä vapaa-ajallani valmistelemaan ensimmäistä 50-sivuista osaa pidemmästä Totentanz-tarinasta ja kuluvan loppuvuoden toimitan valmiiksi sarjakuvaseuramme 8. vuosijulkaisua ja piirrän siihen myös lyhyen tarinan itse. Albumin teemana on ’tila’ ja se saadaan painosta tavalliseen tapaan ulos maaliskuun alussa ennen Tampere kuplii-tapahtumaa. Tällä kertaa teen sarjan kokonaan digitaalisena ja opettelen käyttämään aiemmin syksyllä hankittua Cintiqin piirtonäyttöä.

Avaimet käteen

Lopuksi toivotan hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! Max Sarin kantaa tänään Linnassa upeaa asuratkaisua, jossa mahtavasti tuodaan esiin kotimaisia sarjakuvantekijöitä. Tämä on niin hieno ele Eisner-voittajalta, koska sarjakuvataide tarvitsee enemmän näkyvyyttä ja huomiota. Kuvaavaa on, että esimerkiksi vuoden 2019 Koneen Säätiön apurahoista vain promille (30.000 euroa yli 30.000.000 eurosta) meni sarjakuvataiteen hankkeeseen.

Vastaavasti Aino Sutinen kertoi twitterissä kuinka Myel-vakuutusturvaa haettaessa sarjakuvataide ei ole yksikään valittavissa olevista taiteenaloista. Tarvitsemme aktiivista keskustelua sarjakuvan omasta roolista erillisenä taiteenalanaan: ei kirjallisuuden tai kuvataiteen alalajina. Itse kirjoitin pidemmän ketjun aiheesta twitteriin lokakuussa.

Itse seuraan silmä tarkkana Maxin asua, koska tietoni mukaan siellä on myös tästä blogista tuttu hahmo mukana. Suurkiitokset Maxille ja ennen kaikkea onnittelut!

Kiitos lukijoille kuluneesta vuodesta, ensi vuonna toiminta sarjakuvaseuran ja Totentanzin osalta jatkuu vaikka se on todennäköisesti entistä enemmän näkymättömissä blogista. Jos jotkut hassut väliaikakuvat kiinnostavat, niin suosittelen seuraamaan minua myös Instagramissa. @raizidraws -handlen kautta pääsee varmasti näkemään sekalaista keskeneräistä etenemistä sarjistouhuhen parissa.

Blogilogo

Syyskuulumisia

Blogi viettää hiljaiseloa samalla, kun juttuaihiot kasaantuvat työpöydälle ja muistivihkojen nurkkiin.

Nyt Helsingin sarjakuvasfestivaalien jälkeinen aika on mennyt arjen pyörityksen ohessa valmistellessa syksyn tapahtumiin osallistumisia ja järjestelyissä.

Saimme omalle sarjakuvaseurallemme paikan Jyväskylässä järjestettävään kulttuuritapahtumaan, jossa vuorokauden ajaksi pystetään pop up kulttuurikeskus imitoimaan kaupunkiin suunnitteilla olevaa kulttuurikeskusta toimintoineen.

On ihan mahtava juttu, että on saatu sarjakuvataiteen edustusta mukaan kaupungin kulttuuritarjonnan kenttään omalla sitkeällä ruohonjuuritason työllä. Toivottavasti tämä tuo sarjakuvaa ja sen tekijöitä ja sarjakuvaa taidelajina näkyvämmäksi kaupunkilaisille ja sen osuus huomioitaisiin kun suunnitellaan lopullisenkin taidelaitoksen yhteistyökuvioita ja toimintoja. Iso askel on kuitenkin se, että ollaan nyt tapahtumassa mukana.

Itse pidän tapahtumassa muutaman työpajan hahmosuunnittelusta. Hahmosuunnittelun työpajan pidän samoin myös myöhemmin samalla viikolla olevilla Jyväskylän Kirjamessuilla, joka on varmasti myös tosi jännittävä kokemus. Kirjamessuilta lähdenkin sitten suoraan lauantaina ajelemaan Oulua kohti Oulun sarjakuvafestivaaleille, joten tulossa on todella intensiivinen sarjisviikko marraskuun toiseksi viimeisellä viikolla.

Sarjakuvan parissa touhua riittää vaikka se on ollutkin nyt syksyllä enemmän kulisseissa ja siitä syystä blogin päivityksetkin ovat olleet enemmän idean kuin valmiin tasolla. Jatketaan taas niiden parissa, kun aikaa riittää ja laitan tänne blogiini ainakin jonkinlaisia jälkijäristyksiä tuon sarjiksen superviikon tunnelmista myöhemmin.

Old News 4/2019 ”Kahden kerroksen väkeä”

Blogpiece_4

Minun oli tarkoitus julkaista tässä kohtaa Prideen liittyvä päivitys. Melko monta vaihtoehtoa oli tulilla, mutta törmäsin tänään sellaiseen uutiseen, joka menee nyt omalla stressilistalla edelle. Pahoittelen.

Lupaan kompensoida tätä lapsusta kuitenkin sillä, että en vaihda täksi kuukaudeksi sateenkaaribannereita, mutta otan asiaa esille myös kesäkuun jälkeen, kun pahin pinkkipesu alkaa olla ohi.

Alustukseksi sanon, että ilmastokriisi on päällä ja lentäminen on pahasta. Se on fakta. Pidä tämä ajatus tässä vaiheessa kirkkaana, kun luet eteenpäin.

Aihe, josta koen pakottavaksi puhua on kryptovaluuttojen louhimiseen menevä energia ja sen tuottama hiilijalanjälki. Törmäsin tutkimukseen (CNN artikkeli, linkki tutkimukseen ihan ekassa kappaleessa) jossa on laskettu kryptovaluutoista Bitcoinin hiilidioksidipäästöjen määrää. Tutkimuksen mukaan vuositasolla Bitcoin tuottaa kaikkinensa 22 megatonnia CO2 päästöjä.

Luku tuntuu aika isolta, joten halusin hitusen etsiä vertailua, joka suhteuttaisi tätä. Nyt on mediassa ollut juttua myös tavallisen netin käytön hiilidioksipäästöistä. Ylen jutussa lentämistä verrattiin käyttäen Finnairin päästölaskuria joten reiluuden vuoksi käytän samaa.

Matka Helsingistä New Yorkiin Finnairin mukaan tuottaa 442kg hiilidioksidipäästöjä per matkustaja. Alkuperäisen laskelman tein toista kautta, jossa sain lukemaksi 1.2 tonnia per yksin matkustava, mutta käytetään tuota Finnairin laskuria, koska sitä oli käytetty myös Ylen uutisessa aiheesta.

Suhteutettuna Bitcoinin vuoden päästöihin, se vastaa siis 49.773.755 yhdensuuntaista lentomatkaa Finnairilla Helsingistä New Yorkiin. Kokeillaan sanoa se vielä kerran ääneen. Neljäkymmentäyhdeksänmiljoonaa seitsemänsataaseitsemänkymmentäkolmetuhatta seitsemänsataaviisikymmentäviisi lentomatkaa. Vuodessa.
(Disclaimerina, on sanottava, että todennäköistä on olettaa, että Finnair valkopesee omaa laskuriaan mahdollisimman edulliseksi. Kuten sanoin, kokeilin aiemmin eri laskuria jonka suhdeluku on vähän alhaisempi, vain 18.3 miljoonaa lentomatkaa saa tuolla…)

Tuntuuko hurjalta? Bitcoin on yksi yli kahdesta tuhannesta kryptovaluutasta, mutta näistä suuri osa on huijauksia eikä aktiivista kauppaa käydä kaikilla. Jokainen kryptovaluutta kuitenkin tarvitsee enemmän ja enemmän laskentatehoa toiminnan jatkuessa johtuen lohkoketjuteknologian luonteesta.

Mitä sellaista kryptovaluutat tuovat ympäröiviin yhteiskuntiin, jotta tuo kulutus olisi perusteltua? No, ainakin ne ovat rikollisten suosiossa jos eivät täydellisen anonymiteetin niin ainakin pseudonyymin takia.

Nyt on pakko alkaa konkreettisiin tekoihin ilmaston osalta, vaikka aikaa ei välttämättä ole yhtään.

Jos luet tämän ja tunnet jonkun joka tuntee jonkun joka voi olla tuttu jollekin joka voi vaikuttaa kansainvälisiin asioihin tai lainsäädäntöihin, kysy montaako lentomatkaa kryptovaluuttojen päästöt vastaavat. Pelkästään Bitcoin vastaa suunnilleen Sri Lankan koko valtion CO2 päästöjen suuruusluokkaa vuositasolla.

Viitaten edelliseen blogipäivitykseeni, tulisiko meidän nyt nostaa kädet ilmaan ja todeta, että ei voida mitään tehdä, ollaan edelleen pieni maa ja yada yada yada.

Vastaukseni on: Ei. Meidän velvollisuus on lisätä tietoisuutta, sivistettävä itseämme ja vaadittava oikeaa tietoa ja dataa päätösten tueksi. Suuri osa nykytilanteesta mahdollistuu sen vuoksi, ettei kuluttaja tiedä päätöstensä konkreettisia ympäristövaikutuksia. Investoimalla kryptovaluuttoihin voi spekuloida arvonnousulla ja saada itselleen vaurautta. Samalla mahdollistaen arvonnousun ja vaihdannan mm. rikollisille, sekä ympäristöä järkyttävällä tavalla kuormittavan järjestelmän ylläpidon. Meillä on jo olemassa valtava vaihtoehtojen määrä tehdä rahallisia transaktioita eri osapuolien välillä. Mitä lisäarvoa kryptovaluutat tuovat ja onko se lisäarvo aiheutetun ympäristövaikutuksen väärti?

Hyvää loppuvuotta 2018 ja kiitos kuluneesta vuodesta!

Hello_Totz

Kiitos lukijoille kuluneesta vuodesta! Aktiivisena alkanut blogi kohtasi syksyn puolella hieman enemmän arkielämän kiireitä ja päivitystahti hidastui. Taustalla on myös ollut hitusen enemmän pidemmän sarjan valmistelua ja tosi monta hyvää päivitysaihetta syksyn aikana jäi tarttumatta ajankohtaisista asioista puhtaasti ajanpuutteen vuoksi.

Blogin ensimmäinen vuosi on ollut tosi mielenkiintoinen ja blogin pitäminen on ollut huippuantoisaa. Blogi antoi minulle matalan kynnyksen julkaisualustan tekemiselle ja mahdollisuuden harjoitella kuvittamisen prosessia ja tekniikkaa enemmän erillisten päivitysten osalta sen sijaan, että alkaisin heti tehdä pidempää ja isompaa kokonaisuutta. Olin myös iloisesti yllättynyt keväällä tulleesta valinnasta kuukauden sarjakuvablogiksi. Tämä kyllä tsemppasi isosti eteenpäin tekemisessä, vaikkei vaikutus suoraan päivitystahdissa näkynyt.

Tätä blogia pitäessä myös Totentanz-antologian muoto ja viitekehyksenä oleva fiktiivinen tulevaisuuden maailma on kirkastunut ja jäsentynyt paljon ja tarinaa vaihtoehtoisesta tulevaisuuden yhteiskunnasta ja hybriksen olemuksesta on muistiinpanomuodossa jo melko paljon. Tarkoituksena on edetä sen suhteen ensi vuonna, että visioistani pääsisivät nauttimaan myös lukijat.

Syksyn aikana kävin myös pitämässä paikallisella koululla kerran viikossa 5-9-luokkalaisille oppilaille koulupäivän jälkeen järjestettävää sarjakuvakerhoa, jossa lasten kanssa piirrettiin oma lyhyt sarjakuva ja tämä oli kokemuksena myös ihan mahtava. Kerho jatkuu jälleen helmikuussa ja siltä osin ruohonjuuritason sarjishommat pysyvät myös elossa. Tämän lisäksi tietysti meidän sarjisseuran puuhailut pitävät kalenterissa joka viikko sopivan määrän sarjistouhua.

Ensi vuonna blogiin päivittäminen jatkuu jälleen teeman mukaisesti lyhyemmillä Old-News-päivityksillä säännöllisen epäsäännöllisesti. Jos kaipaat tietoa milloin uusi päivitys on julkaistu, kannattaa seurailla myös blogin Facebook-sivua.

Kiitos vielä kaikille matkalla mukana olleille ja uusille tuttavuuksille ja nähdään taas ensi vuonna blogin äärellä ja sarjistapahtumissa!

Old News 12/2018 ”Taistelu totuudesta”

Blogpiece_12

Yhdysvalloissa on nyt aika pitkään jo kohistu presidentti Trumpin tiukasta maahanmuuttopolitiikasta, jossa etelästä tulevia, laittomasti maahan pyrkiviä perheitä on erotettu toisistaan. Olen itse kauhulla seurannut, miten asia on kehittynyt. Perheille ja lapsille on rakennettu pikaisesti rajan tuntumaan erillisiä keskitysleirejä, ’telttakaupunkeja’ jos ei muita tiloja ole ollut saatavilla. Lisäksi vanhemmilla ja viranomaisilla ei aina ole aivan tarkkaa tietoa missä lapset mahdollisesti milläkin hetkellä ovat haltuunoton jälkeen.

Viimeisin näistä telttakaupungeista on nyt Texasissa, Tornillon kaupungissa, jossa asuu n. 1.600 asukasta. Väliaikaisen telttakaupungin kapasiteetti on nyt tulossa täyteen ja sen aukioloa aiotaan jatkaa. Kapasiteettia on jo kertaalleen nostettu 1.200 lapseen ja nyt sitä aiotaan laajentaa entisestään ja kapasiteetti nostetaan jopa 3.600 lapseen. Se on jo 2.000 enemmän, kuin koko Tornillon kaupungissa on asukkaita. Tornillon telttakaupungissa majoittuu pääosin 13-16 vuotiaita poikia ja suuri syy jumiutuneeseen tilanteeseen rajalla on Trumpin rajapolitiikka, joka ei ole vähentänyt juurikaan rajaa ylittävien määrää, mutta lapset eivät meinaa löytää itselleen sponsoria tai perhettä, koska asukkaat ovat liian peloissaan ICE:n ja hallinnon toimista ja eivät uskalla lähestyä viranomaisia ja järjestöjä tarjotakseen sijaiskotia.

Kesäkuussa Trumpin hallinto ilmoitti, että se aikoo yhdistää n. 2.300 perheestään erotettua lasta. Tästä ja tämän onnistumisesta ei ole vielä tarkkaa tietoa, kuinka tehokasta tämä on ollut. Huhtikuussa New York Timesin tietojen mukaan yhdysvalloissa oli väliaikaisissa leireissä n. 2.400 lasta. Nyt syykuussa määrä on räjähtänyt käsiin. New York Timesin tietojen mukaan säilöttyjä lapsia on jo 12.800. Vuoden loppuun mennessä kapasiteettia arvioidaan tarvittavan n. 20.000 lapselle.

Vertailun vuoksi, Tornillossa on säilöttynä 13-16 vuotiatiata poikia, jotka ovat pääosin itse ylittäneet rajan. Heillä on oletettavasti jo jonkinlaisia selviytymismekanismeja käsitellä säilöön joutumista. Tätä nuoremmat lapset sijoitetaan erilliseen ’Herkän iän’ sijoituspaikkoihin (Tender age shelter) Linkin takana olevasta artikkelista pysäyttävin asia on Bethany Christian Servicesin toimitusjohtajan, Christopher Paluskyn kertomus, jossa hän mainitsee, että nuorin rajalla vanhemmista erotettu lapsi on ollut 8-kuukauden ikäinen. Trumpin nollatoleranssipolitiikka näkyy hänen mukaansa myös siinä, että hänen edustamansa järjestön hoiviin tulevien lasten keski-ikä on laskenut 14 vuodesta 7 ikävuoteen. Christopher on antanut oman lausuntonsa Associated Pressille kesäkuussa ja tämän jälkeen säilöön otettujen lasten määrä on lähes viisinkertaistunut.

Merkittävä asia on se, että nämä luvut ovat niitä säilöönotettuja, jotka on sijotettu ilman vanhempiaan. Vanhemmat ja muut aikuiset ovat eri keskuksissa odottamassa tietoa mitä heidän lapsilleen kuuluu. Ja kuten Tornilloon sijoitetuista lapsista, osa on myös saapunut ilman vanhempia. Tämä on mahdollista länsimaisessa sivistysvaltiossa vuonna 2018.

Lasten säilöminen näissä keskuksissa ei ole myöskään aivan ilmaista. Huolestuttavaa on kuitenkin se, mistä tarvittavat rahat otetaan ja miksi tilannetta halutaan pitää yllä.

Samalla Trump on taistellut koko presidenttikautensa totuutta vastaan tavalla, joka hakee vertaistaan. Ajattelin tähän lopuksi liittää linkeiksi muutaman sivuston, jotka tekevät faktantarkistusta. Muutama enkunkielinen löytyy, kuten Snopes ja paremmin meemien aikakaudella toimiva Politifact. Kotimaista voimaa on Faktabaarissa.

Old News 09/2018 ”Myrkyllinen hegemonia 2/2”

Blogpiece_9

Edellisessä päivityksessäni alustin nyt tämän päivityksen koskevan nimenomaisesti myrkyllistä maskuliinisuutta. Aiheesta alkoi kertyä todella paljon tavaraa ja luettavaa, viittauksia ja lukusuosituksia olisi niin paljon, että minun on pakko rajata vain nyt osaan. Myös viikkokuva muutti osaltaan tästä syystä muotoaan ja se on nyt kolme kertaa korkeampi normaaliin verrattuna, että kerronta olisi helpompaa. Sen verran kuitenkin varoitan, että tässä päivityksessä käsittelemäni aiheet ovat oikeasti rankkoja ja myös tämän työstäminen päivitykseksi asti oli poikkeuksellisen raskasta.

Samalla syntyi myös tavallista pidempi katko päivityksessä. Tämä päivitys on siinä mielessä kolme päivitystä yhdessä. Pahoittelen odottaneille viivettä.

Myrkyllisestä maskuliinisuudesta puhuessa liitetään hyvin usein ominaisuuksiin taipumus läheis- ja seksuaaliseen väkivaltaan. Tämä näkyy nyt ihan tarkoituksella myös päivityksen kuva-aiheessa. Ehkä olennaisinta on kuitenkin mieltää myrkyllisiksi ne ominaisuudet, joista on haittaa yksilölle itselleen ja muulle yhteisölle. Eli sellaiset ominaisuudet, jotka ovat eniten tekemisissä hybriksen kanssa ja liittyvät vallan ja häpeän siirtämisestä yksilöltä toiselle alentamalla toista. Näistä ilmeisimpiä ovat alistaminen, manipulointi ja väkivalta.

Eräs esimerkki, jossa rakenteellisesti luodaan puitteet järjestelmälliselle koneistolle, joka tukee myrkyllistä maskuliinisuutta on terroristijärjestö ISISin harjoittama väkivalta. Se on inhimillisesti jotain niin sairasta, että jopa järjestön otteesta vapautetut Jesidi-yhteisön vankien tarinat saavat terapiaa antavat ammattilaiset hakeutumaan terapiaan.

Ongelman nimittäminen uskonnon, rodun, kulttuurin tai pahimmassa tapauksessa ihonvärin syyksi on lopulta vain rasistista ja ei pääse pintaa syvemmälle. Kyseessä on myrkyllisen maskuliinisuuden huipentuma, jossa kaikki on alistettu palvelemaan hybristä. Yksittäinen esimerkki länsimaalaisen toteuttamana on vaikkapa toimittaja Kim Wallin surma, jonka toteutti ja suunnitteli keksijänä tunnettu Peter Madsen. Asiasta kirjoitettu Wiredin artikkeli on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Artikkelista selviää, että Peter suunnitteli surman ja tapahtumaketjun etukäteen ja tapa, jolla Wall surmattiin oli erityisen raaka ja suunniteltu ja kohdistettu aivan erityisesti naista vastaan. (Artikkelista selviää ruumiinavausdetaileja, joita en näe tarpeelliseksi revitellä tähän.)

Telfordissa, Isossa Britanniassa on alettu käymään oikeutta pitkään kestäneessä hyväksikäyttöskandaalissa. Asiaa toi esille Sunday Mirror laajassa reportaasissaan, joka sai osakseen myös hieman kritiikkiä. Olennaisinta on kuitenkin se, että koko koneiston pyörittämiseen on tarvittu myös naisia ja viranomaiset eivät ole millään tavalla tarpeeksi hoitaneet tehtäviään. Aivan kuin kokonaisen 155.000 asukkaan kaupungin kulttuuri olisi rakentunut asian pimittämiselle ja myrkyllisen maskuliinisuuden uhrialttariksi.

Siitä päästään sujuvasti edellisessä päivityksessä lupaamaani clickbaittiin, että pohdin myös myrkyllisen feminiinisyyden olemusta. Se on täysin sama kuin myrkyllisellä maskuliinisuudella. Henkilöt hakevat hyväksynnän omalle olemassaololleen ja toimilleen sitten määritetyn hierarkian sisällä. Kaikki toimet ovat kuitenkin sellaisia, että pohjatasolla ne toimivat alistettuna hybrikselle teki niitä mies, nainen tai muunsukupuolinen. Patriarkaattisen yhteiskunnan vuoksi suurin valta on miehillä ja siksi nykyisellään suurin osa näistä ringeistä on sementoitu pönkittämään miehistä valtaa ja maskuliinisuutta.

Yhteisölle on kuitenkin aivan yhtä haitallista teki näitä rikoksia kuka hyvänsä. Törmäsin myös mielenkiintoiseen ajatukseen toisenlaisesta vallankäytöstä parisuhteessa. Twitterissä leviävän hastagin, #maybeshedoesnthityou takaa löytää toisenlaisia tarinoita siitä, miten valtaa voidaan käyttää parisuhteessa myrkyllisesti myös naisten toimesta ja erityisesti sitä, ettei kaikki väkivalta ole fyysistä.

Ja loppuun vielä yksi tarkennus: tämä ei ole kilpailu siitä, kumpi sukupuoli on enemmän toksinen. Sukupuoli ei ole lopulta relevantti tekijä, kun asiaa tarkastellaan hybriksen näkökulmasta ja yhteisön asiana. Niin pitkään ongelma on kuitenkin enemmän maskuliininen, kun yhteiskunta muodostuu patriarkaatiksi. Jos eläisimme samojen ongelmien kanssa matriarkaalisessa yhteiskunnassa olisi ongelma feminiininen. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa meille jäisi jäljelle vain hybris ja rikkeet yhteisöä tai toista yksilöä vastaan.

Tasa-arvon puolesta, hybristä vastaan.

Totentanz_logo

Hyvää tasa-arvon ja Minna Canthin päivää kaikille! Viikkokuva ja siihen liittyvät merkinnät ovat nyt parin viikon paussilla aikataulupaineiden ja flunssapöpön vuoksi. Tasa-arvon asian edistämistä tullaan jatkamaan tässä blogissa kuitenkin jokaisen päivityksen myötä ympäri vuoden jatkossakin.

Tulevana viikonloppuna matka vie kuitenkin Tampere Kuplii-sarjakuvatapahtumaan, jossa minut tavoittaa lauantaina ja sunnuntaina Keski-Suomen Sarjakuvaseuran myyntipöydän takaa myymässä uusinta vuosijulkaisuamme, sekä jotain irtomateriaalia liittyen tähän blogiin. Totentanzista ei ole vielä painettuna sarjakuvaa, mutta printtejä ja tarroja voi tulla hakemaan tai juttelemaan muuten. Myyntipöytämme sijaitsee tapahtuman Pienlehtimarssissa ja fyysisesti se on Tampere-talon 2. kerroksessa. Pidän myös lyhyen esittelyn seuramme toiminnasta sunnuntaina Kuplalavalla klo 11 kieppeissä, kun Pienlehtimarssin tekijät esittäytyvät.

Blogiin päivitän varmaan jotain kuulumisia Tampereelta myöhemmin ja viikkokuvan pariin palaan heti Tampereen jälkeisellä viikolla.

Toivottavasti kaikki Tampereelle tapahtumaan viikonloppuna tulevat ja blogia lukeneet käväisevät moikkaamassa, tavataan Tampereella!