Old News 1/2019 ”Norminpurkutalkoot”

Blogpiece_13

Aika aloittaa tämän vuoden ensimmäisellä varsinaisella päivityksellä jatkaen viimevuotista Old News -sarjaa. Tälle vuodelle päätin ottaa tavoitteen, että panostan hitusen enemmän kuvituksen laatuun ja päivitysvauhtina on tarkoitus julkaista viime vuoden tapaan 12 sivua, mutta tasaisemmin pitkin vuotta.

Totentanzin vaihtoehtoisessa tulevaisuudessa norminpurkutalkoita on viety sen verran pitkälle, että kaikki olennaiset päätökset tekevät kaupunkiyhteisöjen ytimessä sijaitsevat supertietokoneet ihmisten puolesta. Aloin pohtia ajatusta miten yhteisöjen normit ja moraali rakentuvat vallitsevan tilanteen mukaan perehdyttyäni hieman Jordan Petersonin esittämiin ajatuksiin siitä miksi meillä on sellaisia rakenteita, kuin patriarkaattinen yhteiskuntajärjestys ja ties mitä. Jonkin verran kahlattuani hänen youtubevideoitaan, kilometrin mittaisia keskusteluja sekä perusteluja puolesta ja vastaan olen sitä mieltä, että Peterson on ankea fatalisti. Hän esittää nykyisen tilanteen vaihtoehdottomana todellisuutena, joka johtuu siitä, että luonto toimii siten, että naisilla on vaikeampi olla, koska kohtu, synnytys ja hummerit. Miehet eivät hänen mukaansa ole aktiivisesti vaikuttaneet naisten heikompaan asemaan, vaan syypää on luonto.

Se, että me tänä päivänä keskustelemme naisten, seksuaalivähemmistöjen ja kaikkien välisestä tasa-arvosta enemmän johtuu puhtaasti siitä, että meillä on enemmän tietoa, resursseja ja keinoja vaihtaa ajatuksia kuin koskaan ennen. Petersonin puheissa unohtuu jatkuvasti esimerkiksi eri uskontojen miesdominanssin vaikutus naisten nykyiseen asemaan. Tämä voi johtua myös tosin siitä, että hän perustelee moraalikysymyksiä kliinisen psykologin näkövinkkelistä, kun keskustelu on kuitenkin enemmän sosiaalipsykologian ja sosiologian aluetta.

Tältä pohjalta aloin pohtia sitä, kuinka tietoisuus omien toimien vaikutuksista, moraali ja yhteisön normit kasvavat ja levenevät laajemmaksi mitä kauemmaksi pääsemme siitä tilanteesta, että yksilö joutuu taistelemaan henkensä edestä. Esimerkiksi väkivalta toista henkilöä kohtaan ei kuulu kardinaalisyntien joukkoon tilanteessa, jossa taistellaan selviytymisestä rajoitettujen resurssien tyhjiössä, mutta sitä tuomittavampaa se on, mitä suurempi on yhteisö ja mitä paremmin on turvattu yhteisön jäsenten perustarpeet. Tämän vuoksi minusta niissä maissa, joissa on saatu nauttia vauraudesta ja etuoikeuksista ja ehkä jopa eletty ilman aseellista konfliktia useita vuosikymmeniä on tärkeä käydä jatkuvaa keskustelua siitä, miten voimme parantaa yhä pienempien marginaalien tilannetta ja lisätä tietoutta siitä, ettei oma toiminta vie saavutettua tasa-arvoa taaksepäin.

Totentanzin maailmassa yhteisöt rakentuvat suurten kaupunkikeskittymien ympärille, koska maapallo on muuttunut suurilta osin elinkelvottomaksi maan magneettikentän heikennyttyä ja elinkelpoista tilaa on rajallisesti. Sarjakuvasivussa kuvatut holvitietokoneet päivittävät moraalisen koodiston aina sen mukaan kuinka suureksi yhteisö kasvaa ja paljonko resursseja on jaettavaksi. Pidemmälle edenneissä yhteisöissä tuomitaan rikoksina sellaisia asioita, jotka olivat mahdollisesti sallittuja aiemmin.

Sen sijaan, että alistuisimme nykytilanteeseen on minusta olennaista, että nojaamme juuri niihin vahvuuksiin, jotka erottavat ihmislajin muusta eläinkunnasta: Kykymme käyttää aivojamme pelkän serotoniinivaraston sijaan myös käsittelemään etiikkaa, pohtimaan moraalisia kysymyksiä ja järkeilemään todellisuus, joka on muutakin kuin selvitymistaistelu ja kilpailu hedelmällisimmistä naaraista.

Loppupohdintana vielä perheväkivallan pohjoismainen paradoksi. Miksi tasa-arvoasioiden edelläkävijämaissa on silti korkea luvut läheisväkivallan osalta, kun verrataan muuhun Eurooppaan?

The average rate of lifetime prevalence of violence against women perpetrated by partners in the European Union is 22%, but Denmark’s average is 32%, Finland 30%, and Sweden 28%.

Old News 06/2018 ”Ouroboros”

Blogpiece_6

Ouroboros on symboli, jolla on kuvattu elämän syklisyyttä, ikuisuutta ja asioiden jatkuvaa toistumista: loppua seuraa aina uusi alku. Häntäänsä syövä käärme.

Symboliin liittyy osaltaan toivoa siitä, että lopulta kaikki aina korjaantuu, mutta myös fatalistista ajattelua ettei sykli ole lopulta meidän omissa käsissämme tai hallittavissamme.

Suomessa muistelemme tänä vuonna sata vuotta sitten sodittua veristä sisällissotaa. Tämä on minusta erittäin hyvä asia, koska vain ottamalla asioista selvää ja varmistamalla, ettei sama pääse toistumaan voimme todellisuudessa alkaa murtamaan tuota sykliä. Noin sata vuotta tuntuu olevan sen muistin pituus, joka ihmisellä kestää unohtaa yhden sukupolven kokemat traumat.

Suomessa on keskitytty käsittelemään paljon viimeisintä kahta sotaamme, josta vielä ei ole sataa vuotta mennyt ja oma kansallinen identiteemme on rakennettu niihin turhankin korostetusti. 1918 käydyn sisällissodan käsittelyllä nyt on hyvä paikkansa myös siksi, että heräisimme huomaamaan minkälaisia rakenteita olemme parhaillaan virittelemässä mm. soteuudistuksen ja aktiivimallin kautta. Mikään ei radikalisoi paremmin, kuin tunne merkityksettömyydestä ja näköalattomuus vaihtoehdoistaan. Mikään ei aseta ihmisiä paremmin toisiaan vastaan, kuin ihmisryhmien leimaaminen rodun, uskonnon, sosioekonomisen aseman tai jonkun muun löyhän nimittäjän avulla.

Lisää mielenkiintoisia artikkeleita voi lukea vaikka kuinka sukkulamadoilla on tutkittu epigeneettisten muistojen siirtyvän jopa 14 sukupolven päähän. Samoin ihmisillä on tutkittu holokaustin uhrien traumojen periytymistä. Tuon artikkelin lisäksi on kuitenkin luettava myös sen kritiikki niin saa paremman kuvan kokonaisuudesta ja siitä kuinka vähän lopulta vielä asiasta tiedämme.

Sarjakuvassani nimikkokyborgi Totentanzin alkuhetki on se tilanne, jossa hänet ostanut teknikko päättää viimein murtaa Ouroboros-loopin. Tästä hetkestä eteenpäin kyborgilla on pääsy myös aiempiin muistoihinsa ja se mitä siitä seuraa selviää aikanaan sarjakuva-albumissa. Halusin nyt viikkokuvalla tuoda tarinaa takaisin hieman lähemmäksi itse päähahmoja ja heidän maailmaansa.

Olemme saaneet nauttia poikkeuksellisesta rauhan ajasta. Siksi nyt on velvollisuutemme miettiä miten Ouroboros saadaan murrettua ennen kuin sykli uusiutuu. Seuraava mahdollisuus voi tulla vasta sadan vuoden kuluttua ja ihmiskunnalla ei välttämättä ole niin paljoa aikaa tuhlattavaksi. Sama ongelma on toki ratkaistava jokaisessa maassa erikseen. Fatalismissakin kuuluu hybriksen ääni: ”Miksi me tekisimme mitään täällä Suomessa, kun väkilukumme vastaa 0,072% maailman väkiluvusta?”

Yhdysvalloissa opiskelijat ovat ottamassa omaa Ouroborostaan haltuun ja järjestämässä ulosmarssia maaliskuun 20. päivänä vastalauseena maansa päättömille aselaeille, jotka tekevät oppilaitoksista toistuvasti teurastamoita. 2012 Sandy Hookin ammuskelun jälkeen kuului jo useasta suusta: ”Ei koskaan enää!” Tämä laskuri on pitänyt lukua kuinka monta kouluammuskelua yhdysvalloissa on ollut tuon hetken jälkeen. Tätä kirjoittassa laskuri on lukemassa 1607.

Tuhat kuusisataaseitsemän. Tuhat kuusisataaseitsemän joukkoampumista yhden valtion oppilaitoksissa joulukuun 2012 jälkeen. Tuhat kuusisataaseitsemän kertaa muistuttamassa siitä, että Ouroboroksen voi aina myös katkaista. Toivottavasti opiskelijat marssivat kouluistaan ulos 20. maaliskuuta, eivätkä palaa, ennen kuin aselait ovat tiukentuneet.

Tässä kolmen viikon sarjassa olen käsitellyt nyt pahuutta ja suhtautumistamme siihen. Paradigmoja, ajattelumalleja joita emme henno haastaa tai ottaa selvää toisten vaikuttimista ja tämä viimeisin käsittelee nyt Ouroborosta ja fatalismia. Toivottavasti sain sinut ajattelemaan syvemmin, kuin mitä olisit tehnyt ilman tätä blogia. Pidän julkaisusta taas viikon tauon, luen jotain, luonnostelen ja kerään aiheita seuraavaan kolmen viikon sarjaan.