Old News 5/2019 ”Vihan Pyramidi”

Blogpiece_5a
Blogpiece_5b

Tämä aihe on odottanut nyt julkaisuvuoroa aika pitkään. Ikävin asia on se, että joka viikko tuntuu olevan yhtä ajankohtainen aika keskustella vihasta ja sen mekaniikasta. Alun perin minun oli tarkoitus julkaista tämä Pride-viikolla, kun Päivi Räsänen päätti avata sanaisen arkkunsa avoimen kirjeen muodossa ja siteerasi raamattua aika huolettomasti kohdasta, jossa suoraan mainitaan millaisilla toimilla kuolema ansaitaan.

Yhdysvalloista on myös kuulunut surullisia uutisia, kun kahdessa erillisessä ammuskelussa on kuollut ja haavoittunut ihmisiä ja joista ainakin El Pason tapausta tutkitaan FBI:n toimesta maan sisäisenä terrorismina, eli valkoisten ekstremistien toteuttamana rotuvihan ilmentymänä.

Vihan mekaniikasta ja sen eri tasoista on minusta parhaiten ja osuvimmin kerrottu vihan pyramidin kautta:
Vihan pyramidi

Pyramidissa jokainen taso edustaa aina pidemmälle menevää vihatekoa. Tämän kertaisen sarjakuvablogin kuvan kysymyssarjan suunnittelin vihan pyramidin tasoista. Kuinka pitkälle sinä pääsit?

Se miksi tämän mekaniikan tiedostaminen on olennaista, on että jokainen ihmisryhmälle vähättelevästi vitsaileva ja toisen ihmisryhmän arvoa laskeva kiveää tietä jollekin toiselle, joka on valmis menemään omassa pyramidissään korkeammalle. Kun ihmisryhmän omaisuuden tuhoamisesta tulee normi, ei olla enää kaukana siitä, että ollaan valmiita menemään vielä pidemmälle ihmisen elämää uhkaavissa teoissa ja aletaan puhua kansanmurhasta tai yksittäisistä lynkkauksista tai ammuskeluista.

Valkoinen radikalismi on toiminut juuri näin ja näin toimii myös erityisesti äärioikeiston harjoittama stokastinen terrorismi, jossa osa aktiivisesti toivoo pahaa tietyille tahoille ja ilmoittaa sen julkisesti, mutta eivät aktiivisesti tee tai pyri tekemään sen pidemmälle meneviä vihatekoja. Ne toteuttaa joku muu, joka on tarpeeksi pitkällä vihassaan.

Jo viime vuonna kirjoittamani päivitys yhdysvaltojen rajaviranomaisten toiminnasta sopii myös tähän tilannekatsauksena ja päivityksenä. Tilanne on vain huonontunut ja maahantulijoiden kohtelu saa yhä enemmän sellaisia piirteitä, että rajalla olevia leirejä kutsutaan jo suoraan keskitysleireiksi.

Samoin viime helmikuussa kirjoittamani blogiteksti käsitteli kouluammuskelua. Silloin laskuri Sandy Hookin jälkeisistä ammuskeluista Yhdysvalloissa oli kohdassa 1.604. Tätä kirjoittaessa lukema on 2.191.

Never again, eh?

Haastan sinut tunnistamaan ja puuttumaan diskriminoivaan puheeseen ja toimintaan, jota kohtaat arjessasi. Sano, että se ei ole ok, silloin kun se ei kerran sitä ole. Kysy kerran vielä alun kysymyspatteristo itseltäsi, pystytkö itse laskeutumaan alemmaksi tai kokonaan ulos pyramidista? Pyramidin mekaniikka toimii samoin ihan mitä tahansa ihmisyhteisöä vastaan, jonka pystyt stereotypisoimaan mielessäsi. Ja se on jo pyramidin ensimmäinen taso.

Pyramidin ulkopuolella on vielä kaksi erillistä joukkoa. Tiedostavat ja välinpitämättömät. Vain tiedostamalla ja toimimalla viha saadaan loppumaan.

PS. Sarjiksen pään mainitsema ”Kaupunkilainen” ei nyt viittaa meidän reaalimaailman kaupunkilaisiin, vaan se on nimitys Totentanzin maailman Kansikaupunkien asukkaille, jonka tarkoitus on tehdä eroa Kowlooneissa, eli Suojan ulkopuolella asuviin.

Old News 06/2018 ”Ouroboros”

Blogpiece_6

Ouroboros on symboli, jolla on kuvattu elämän syklisyyttä, ikuisuutta ja asioiden jatkuvaa toistumista: loppua seuraa aina uusi alku. Häntäänsä syövä käärme.

Symboliin liittyy osaltaan toivoa siitä, että lopulta kaikki aina korjaantuu, mutta myös fatalistista ajattelua ettei sykli ole lopulta meidän omissa käsissämme tai hallittavissamme.

Suomessa muistelemme tänä vuonna sata vuotta sitten sodittua veristä sisällissotaa. Tämä on minusta erittäin hyvä asia, koska vain ottamalla asioista selvää ja varmistamalla, ettei sama pääse toistumaan voimme todellisuudessa alkaa murtamaan tuota sykliä. Noin sata vuotta tuntuu olevan sen muistin pituus, joka ihmisellä kestää unohtaa yhden sukupolven kokemat traumat.

Suomessa on keskitytty käsittelemään paljon viimeisintä kahta sotaamme, josta vielä ei ole sataa vuotta mennyt ja oma kansallinen identiteemme on rakennettu niihin turhankin korostetusti. 1918 käydyn sisällissodan käsittelyllä nyt on hyvä paikkansa myös siksi, että heräisimme huomaamaan minkälaisia rakenteita olemme parhaillaan virittelemässä mm. soteuudistuksen ja aktiivimallin kautta. Mikään ei radikalisoi paremmin, kuin tunne merkityksettömyydestä ja näköalattomuus vaihtoehdoistaan. Mikään ei aseta ihmisiä paremmin toisiaan vastaan, kuin ihmisryhmien leimaaminen rodun, uskonnon, sosioekonomisen aseman tai jonkun muun löyhän nimittäjän avulla.

Lisää mielenkiintoisia artikkeleita voi lukea vaikka kuinka sukkulamadoilla on tutkittu epigeneettisten muistojen siirtyvän jopa 14 sukupolven päähän. Samoin ihmisillä on tutkittu holokaustin uhrien traumojen periytymistä. Tuon artikkelin lisäksi on kuitenkin luettava myös sen kritiikki niin saa paremman kuvan kokonaisuudesta ja siitä kuinka vähän lopulta vielä asiasta tiedämme.

Sarjakuvassani nimikkokyborgi Totentanzin alkuhetki on se tilanne, jossa hänet ostanut teknikko päättää viimein murtaa Ouroboros-loopin. Tästä hetkestä eteenpäin kyborgilla on pääsy myös aiempiin muistoihinsa ja se mitä siitä seuraa selviää aikanaan sarjakuva-albumissa. Halusin nyt viikkokuvalla tuoda tarinaa takaisin hieman lähemmäksi itse päähahmoja ja heidän maailmaansa.

Olemme saaneet nauttia poikkeuksellisesta rauhan ajasta. Siksi nyt on velvollisuutemme miettiä miten Ouroboros saadaan murrettua ennen kuin sykli uusiutuu. Seuraava mahdollisuus voi tulla vasta sadan vuoden kuluttua ja ihmiskunnalla ei välttämättä ole niin paljoa aikaa tuhlattavaksi. Sama ongelma on toki ratkaistava jokaisessa maassa erikseen. Fatalismissakin kuuluu hybriksen ääni: ”Miksi me tekisimme mitään täällä Suomessa, kun väkilukumme vastaa 0,072% maailman väkiluvusta?”

Yhdysvalloissa opiskelijat ovat ottamassa omaa Ouroborostaan haltuun ja järjestämässä ulosmarssia maaliskuun 20. päivänä vastalauseena maansa päättömille aselaeille, jotka tekevät oppilaitoksista toistuvasti teurastamoita. 2012 Sandy Hookin ammuskelun jälkeen kuului jo useasta suusta: ”Ei koskaan enää!” Tämä laskuri on pitänyt lukua kuinka monta kouluammuskelua yhdysvalloissa on ollut tuon hetken jälkeen. Tätä kirjoittassa laskuri on lukemassa 1607.

Tuhat kuusisataaseitsemän. Tuhat kuusisataaseitsemän joukkoampumista yhden valtion oppilaitoksissa joulukuun 2012 jälkeen. Tuhat kuusisataaseitsemän kertaa muistuttamassa siitä, että Ouroboroksen voi aina myös katkaista. Toivottavasti opiskelijat marssivat kouluistaan ulos 20. maaliskuuta, eivätkä palaa, ennen kuin aselait ovat tiukentuneet.

Tässä kolmen viikon sarjassa olen käsitellyt nyt pahuutta ja suhtautumistamme siihen. Paradigmoja, ajattelumalleja joita emme henno haastaa tai ottaa selvää toisten vaikuttimista ja tämä viimeisin käsittelee nyt Ouroborosta ja fatalismia. Toivottavasti sain sinut ajattelemaan syvemmin, kuin mitä olisit tehnyt ilman tätä blogia. Pidän julkaisusta taas viikon tauon, luen jotain, luonnostelen ja kerään aiheita seuraavaan kolmen viikon sarjaan.