Sarjiksen superviikot, Jyväskylä – Oulu

Noniin, nyt ehdin istuutua alas kirjoittamaan yhteenvetoa päivityksen muodossa menneistä muutamasta viikosta, erityisesti tapahtumarikkaasta viikosta 47 ja sen jälkeen tapahtuneista asioista.

Tuolla viikolla järjestettiin Jyväskylässä ensimmäinen laatuaan oleva Jyväskylän Sydän 24 -tapahtuma, jossa kaupungin kulttuuritoimijat ja vapaan kentän edustajat rakensivat yhdessä Jyväskylän kaupunginteatteriin vuorokaudeksi pop-up kulttuurikeskuksen, jonka tarkoituksena oli esitellä kaupunkilaisille mahdollisia uusia toiminta- ja yhteistyömuotoja tulevan kulttuurikeskuksen osalta.

Keski-Suomen Sarjakuvaseuralla oli kunnia olla tapahtumassa mukana ja meillä oli teatterin lämpiössä pöytä ja olin siellä itse aamuyhdeksästä iltayhdeksään juttelemassa sarjakuvista ja pitämässä hahmosuunnittelun työpajaa tavallaan non-stoppina. Väkeä oli tosi mukavasti ja arviolta kolmisenkymmentä innokasta piirtelijää kävi meidän pöydän ääressä suunnittelemassa omia sarjakuvahahmojaan ja kuuntelemassa hahmosuunnitteluun keinoja ja työkaluja.

Illalla Juuso Laasonen piti lyhyen esitelmän vielä tilasuunnittelusta ja saimme yhteistyötä myös paikallisten ammattisarjakuvataiteilijoiden kanssa viriteltyä niin, että Kamala Luonto-sarjakuvan puuhapari Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen ottivat pöytämme muutamaksi tunniksi iltapäivällä haltuun ja signeerasivat ja myivät omia teoksiaan ja oheistuotteita.

Saman viikon lauantaina kävin sitten pitämässä vähän syvemmältä luotaavan sisällön samasta hahmosuunnittelun työpajasta Jyväskylän kirjamessuilla Paviljongissa ja kokemus oli ihan antoisa. Tätä työpajaa tuli nyt konseptoitua tositoimissa sitten viikon aikana oikein kunnolla niin ajattelen sisältöä tarjota jatkossakin siitä kiinnostuneille. Idea on, että hahmot voidaan generoida satunnaisesti erityisten korttien avulla ja avasin sitten hieman tarkemmin miten korttipakkaa tulee lukea ja käyttää ja taustalla vaikuttavia teorioita.

Osa yksi: ulkomuoto

Varovasti laskin, että erilaisia kombinaatioita yhdistellä ulkomuotovaihtoehtoja ja persoonallisuuksia olisi karvan verran alle puolitoista miljoonaa, joten ideoita tällä metodilla ainakin pitäisi saada.

Osa kaksi: persoonallisuus

Lauantain työpajan jälkeen lähdettiinkin sitten ajelemaan suoraan pimenevään iltapäivään kohti Oulua, jossa olivat jo käynnissä Oulun sarjakuvafestivaalit. Oulussa oltiin perillä juuri sopivasti että ehdittiin alkavaan Fingerpori-elokuvan näytökseen ja leffasta on kyllä sanottava oma mielipiteeni: se oli tosi paljon parempi kuin mitä kriitikot olivat minua pelotelleet. Illlaksi siirryttiin sitten seurustelemaan Snooker Timeen, jossa erilaista ohjelmaa ja hitusen siirryin omalle epämukavuusalueelleni kun oli aika pelata snookeria (pelaan harvoin, mutta kun pelaan, niin poolia)

Muuten iso kiitos Oulun väelle vieraanvaraisuudesta ja aika paljon tuli taas kerättyä vinkkivihkoon asioita miten sarjakuvatoimintaa voisi viedä eteenpäin Jyväskylän seudulla.

Tuo viikko poiki sitten jo melkein heti uusia kuvioita, joista osasta myöhemmin lisää, mutta tällä viikolla ehdin jo käydä juttelemassa Ylen paikallisradiossa hieman meidän sarjakuvaseuran toiminnasta. Nyt oikeastaan konkreettisesti ensimmäistä kertaa aloin itse huomata, että se paikallisesti tehty taustaduuni tapahtumien ja muiden juttujen osalta pikkuhiljaa alkoi näkyä joidenkin asioiden nytkähtämisenä eteenpäin. Tästä on tosi kiva jatkaa ensi vuonna.

Harmillisesti apurahahakemukset eivät tänä syksynä tärpänneet, mutta se oli osaltaan odotettavissakin, kun tosissani hain rahoitusta nyt vasta ensimmäistä kertaa. Ensi vuonna työ jatkuu ja blogi todennäköisesti pysyy jonkin verran edelleen kuvapäivityksien osalta tauolla tähän menneessä tutuksi tulleista aihepäivityksistä, koska keskityn nyt vähäisellä vapaa-ajallani valmistelemaan ensimmäistä 50-sivuista osaa pidemmästä Totentanz-tarinasta ja kuluvan loppuvuoden toimitan valmiiksi sarjakuvaseuramme 8. vuosijulkaisua ja piirrän siihen myös lyhyen tarinan itse. Albumin teemana on ’tila’ ja se saadaan painosta tavalliseen tapaan ulos maaliskuun alussa ennen Tampere kuplii-tapahtumaa. Tällä kertaa teen sarjan kokonaan digitaalisena ja opettelen käyttämään aiemmin syksyllä hankittua Cintiqin piirtonäyttöä.

Avaimet käteen

Lopuksi toivotan hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! Max Sarin kantaa tänään Linnassa upeaa asuratkaisua, jossa mahtavasti tuodaan esiin kotimaisia sarjakuvantekijöitä. Tämä on niin hieno ele Eisner-voittajalta, koska sarjakuvataide tarvitsee enemmän näkyvyyttä ja huomiota. Kuvaavaa on, että esimerkiksi vuoden 2019 Koneen Säätiön apurahoista vain promille (30.000 euroa yli 30.000.000 eurosta) meni sarjakuvataiteen hankkeeseen.

Vastaavasti Aino Sutinen kertoi twitterissä kuinka Myel-vakuutusturvaa haettaessa sarjakuvataide ei ole yksikään valittavissa olevista taiteenaloista. Tarvitsemme aktiivista keskustelua sarjakuvan omasta roolista erillisenä taiteenalanaan: ei kirjallisuuden tai kuvataiteen alalajina. Itse kirjoitin pidemmän ketjun aiheesta twitteriin lokakuussa.

Itse seuraan silmä tarkkana Maxin asua, koska tietoni mukaan siellä on myös tästä blogista tuttu hahmo mukana. Suurkiitokset Maxille ja ennen kaikkea onnittelut!

Kiitos lukijoille kuluneesta vuodesta, ensi vuonna toiminta sarjakuvaseuran ja Totentanzin osalta jatkuu vaikka se on todennäköisesti entistä enemmän näkymättömissä blogista. Jos jotkut hassut väliaikakuvat kiinnostavat, niin suosittelen seuraamaan minua myös Instagramissa. @raizidraws -handlen kautta pääsee varmasti näkemään sekalaista keskeneräistä etenemistä sarjistouhuhen parissa.

Blogilogo