Viikkokuva on tällä viikolla tauolla ja ensi viikon aikana siirryn tarkastelemaan hybriksen ongelmaa vähän toiselta kulmalta, mutta nyt tälle viikolle on tullut kotimaassa sellaista uutista, josta en voi olla kirjoittamatta tänne.

Suomessa on nyt Ylen ja Long Playn toimesta saatu haastattelujen kautta selville, että Taideteollisessa korkeakoulussa vaikuttanut professori ja elokuvaohjaaja Lauri Törhönen on myös kunnostautunut seksuaalisen häirinnän saralla toimiessaan elokuvataiteen puolella opettajana ja professorina TaiKissa. Suomessa henkilön nimen julkaiseminen on aika poikkeuksellista tällaisessa tilanteessa ja minusta tähän kannattaa kiinnittää juuri siksi asianmukaisella vakavuudella huomiota.

Ylen jutun voi lukea täältä ja sen tueksi muutaman sivuäänen Long Playn kautta, kannattaa lukaista täältä ja täältä. Näistä saa jo aika hyvän kelan myös niistä yleisimmistä vastareaktioista mitä tämä paljastus on jo synnyttänyt.

Omia tunnetilojani kuvaa ehkä parhaiten suuttumus, pettymys ja kiukku tällä hetkellä.

Taideteollinen korkeakoulu (nykyisellään osa Aalto-yliopistoa) on yksi niistä yliopistoista Suomessa, jonne haetaan pitkään ja hartaasti ja jo sinne hakevat ovat todella haavoittuvassa tilanteessa. Ennen monipäiväisiä pääsykokeita on ennakkotehtäviä, joiden perusteella karsitaan jo valtaosa kiinnostuneista pois. Pääsykokeet ovat useammassa vaiheessa, kestävät useamman päivän ja kaikki mukana olevat ovat jo tosi lahjakkaita. Tällaisessa tilanteessa nuorten naisten saalistaminen kesken pääsykokeiden tai niiden jälkeen (sikäli että se olisi muutenkaan milloinkaan OK) on aivan käsittämättömän häikäilemätöntä. Suomessa ei myös todella ole kovin montaa vaihtoehtoa mistä valita, jos haluaa elokuvataidetta opiskella.

Kaikki nämä yllä mainitut tekijät antavat hakijoita arvosteleville professoreille ja opettajille valtavasti valtaa hakijoiden suhteen. Vuosittain opiskelijoita otetaan sisään niin pieni osa alkuperäisten ennakkotehtävien lähettäneiden määrästä, että tämän vallan käyttäminen vipuvartena mihin tahansa on juuri siksi niin moninkertaisesti väärin.

Pääsykokeet ovat mielettömän intensiiviset ja stressaavat ihan kaikkialla. Luovilla aloilla minusta vielä korostetummin. Kuinka moni mies sai epäreilun edun pääsykokeissa siitä, että he eivät joutuneet muun pääsykoestressin keskellä pohtimaan miten suhtautuvat sinua arvioivan professorin harjoittamaan häirintään tai ehdotteluihin?

Kuinka paljon lahjakkaita tekijöitä todella menetettiin elokuvataiteesta sen takia, että kiinnostus alaa kohtaa ja usko mahdollisuuksiin sammutettiin pääsykokeissa tai niiden jälkeen tällä tavalla? Ja jos nyt on kaksikymmentä haastateltua kertonut tilanteista joissa Törhönen on mennyt liian pitkälle heidän mielestään, mutta oletettavasti ei ole päästy tarpeeksi pitkälle professorin mielestä, niin montako tarinaa on vielä kuulematta niistä tilanteista, kun saalistava professori on onnistunut tavoitteessaan?

Onneksi toimittajat tekevät työtään. Tästä varmasti kuullaan lisää. Törhönen ei itse ole asiaa vielä kommentoinut.