Edellisessä päivityksessäni alustin nyt tämän päivityksen koskevan nimenomaisesti myrkyllistä maskuliinisuutta. Aiheesta alkoi kertyä todella paljon tavaraa ja luettavaa, viittauksia ja lukusuosituksia olisi niin paljon, että minun on pakko rajata vain nyt osaan. Myös viikkokuva muutti osaltaan tästä syystä muotoaan ja se on nyt kolme kertaa korkeampi normaaliin verrattuna, että kerronta olisi helpompaa. Sen verran kuitenkin varoitan, että tässä päivityksessä käsittelemäni aiheet ovat oikeasti rankkoja ja myös tämän työstäminen päivitykseksi asti oli poikkeuksellisen raskasta.

Samalla syntyi myös tavallista pidempi katko päivityksessä. Tämä päivitys on siinä mielessä kolme päivitystä yhdessä. Pahoittelen odottaneille viivettä.

Myrkyllisestä maskuliinisuudesta puhuessa liitetään hyvin usein ominaisuuksiin taipumus läheis- ja seksuaaliseen väkivaltaan. Tämä näkyy nyt ihan tarkoituksella myös päivityksen kuva-aiheessa. Ehkä olennaisinta on kuitenkin mieltää myrkyllisiksi ne ominaisuudet, joista on haittaa yksilölle itselleen ja muulle yhteisölle. Eli sellaiset ominaisuudet, jotka ovat eniten tekemisissä hybriksen kanssa ja liittyvät vallan ja häpeän siirtämisestä yksilöltä toiselle alentamalla toista. Näistä ilmeisimpiä ovat alistaminen, manipulointi ja väkivalta.

Eräs esimerkki, jossa rakenteellisesti luodaan puitteet järjestelmälliselle koneistolle, joka tukee myrkyllistä maskuliinisuutta on terroristijärjestö ISISin harjoittama väkivalta. Se on inhimillisesti jotain niin sairasta, että jopa järjestön otteesta vapautetut Jesidi-yhteisön vankien tarinat saavat terapiaa antavat ammattilaiset hakeutumaan terapiaan.

Ongelman nimittäminen uskonnon, rodun, kulttuurin tai pahimmassa tapauksessa ihonvärin syyksi on lopulta vain rasistista ja ei pääse pintaa syvemmälle. Kyseessä on myrkyllisen maskuliinisuuden huipentuma, jossa kaikki on alistettu palvelemaan hybristä. Yksittäinen esimerkki länsimaalaisen toteuttamana on vaikkapa toimittaja Kim Wallin surma, jonka toteutti ja suunnitteli keksijänä tunnettu Peter Madsen. Asiasta kirjoitettu Wiredin artikkeli on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Artikkelista selviää, että Peter suunnitteli surman ja tapahtumaketjun etukäteen ja tapa, jolla Wall surmattiin oli erityisen raaka ja suunniteltu ja kohdistettu aivan erityisesti naista vastaan. (Artikkelista selviää ruumiinavausdetaileja, joita en näe tarpeelliseksi revitellä tähän.)

Telfordissa, Isossa Britanniassa on alettu käymään oikeutta pitkään kestäneessä hyväksikäyttöskandaalissa. Asiaa toi esille Sunday Mirror laajassa reportaasissaan, joka sai osakseen myös hieman kritiikkiä. Olennaisinta on kuitenkin se, että koko koneiston pyörittämiseen on tarvittu myös naisia ja viranomaiset eivät ole millään tavalla tarpeeksi hoitaneet tehtäviään. Aivan kuin kokonaisen 155.000 asukkaan kaupungin kulttuuri olisi rakentunut asian pimittämiselle ja myrkyllisen maskuliinisuuden uhrialttariksi.

Siitä päästään sujuvasti edellisessä päivityksessä lupaamaani clickbaittiin, että pohdin myös myrkyllisen feminiinisyyden olemusta. Se on täysin sama kuin myrkyllisellä maskuliinisuudella. Henkilöt hakevat hyväksynnän omalle olemassaololleen ja toimilleen sitten määritetyn hierarkian sisällä. Kaikki toimet ovat kuitenkin sellaisia, että pohjatasolla ne toimivat alistettuna hybrikselle teki niitä mies, nainen tai muunsukupuolinen. Patriarkaattisen yhteiskunnan vuoksi suurin valta on miehillä ja siksi nykyisellään suurin osa näistä ringeistä on sementoitu pönkittämään miehistä valtaa ja maskuliinisuutta.

Yhteisölle on kuitenkin aivan yhtä haitallista teki näitä rikoksia kuka hyvänsä. Törmäsin myös mielenkiintoiseen ajatukseen toisenlaisesta vallankäytöstä parisuhteessa. Twitterissä leviävän hastagin, #maybeshedoesnthityou takaa löytää toisenlaisia tarinoita siitä, miten valtaa voidaan käyttää parisuhteessa myrkyllisesti myös naisten toimesta ja erityisesti sitä, ettei kaikki väkivalta ole fyysistä.

Ja loppuun vielä yksi tarkennus: tämä ei ole kilpailu siitä, kumpi sukupuoli on enemmän toksinen. Sukupuoli ei ole lopulta relevantti tekijä, kun asiaa tarkastellaan hybriksen näkökulmasta ja yhteisön asiana. Niin pitkään ongelma on kuitenkin enemmän maskuliininen, kun yhteiskunta muodostuu patriarkaatiksi. Jos eläisimme samojen ongelmien kanssa matriarkaalisessa yhteiskunnassa olisi ongelma feminiininen. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa meille jäisi jäljelle vain hybris ja rikkeet yhteisöä tai toista yksilöä vastaan.