Yksi Totentanzissa ja Cyberpunk-scifissä yleisesti esiintyvistä teemoista on pohdinta missä on leikkauspiste ihmisen ja koneen välillä. Rakennamme jatkuvasti yhä inhimillisempiä robotteja ja puhumme tekoälystä, koneoppimisesta ja ennakoivasta analytiikasta.

Toisaalla on Transhumanismi joka pyrkii taas ohittamaan ihmisen luonnollisen evoluution teknologian avulla ja ylittämään ne rajoitteet, jotka sitovat fysiologista ihmistä. Visioissa toistuu ajatus siitä, että kuolemisen tulisi perustua vapaaehtoisuuteen. Toisin sanoen ikuinen elämä.

Mikä siis määrittää sen pisteen, jossa kone on niin ajatteleva, että se ansaitsee kognitiivisen statuksensa takia perustason oikeuksia, jopa kansalaisuuden ja äänioikeuden? Entä missä vaiheessa ihminen on kadonnut niin kauas teknologiaan, että häntä ei enää voida pitää ihmisenä?

Hanson Robotics on valmistanut muutamia robotteja, joissa on hyödynnetty eri asteista tekoälyä. Näistä kaiketi tunnetuin on Sophia, joka oli vierailulla myös Suomessa järjestetyssä Cisco Connect -tapahtumassa tänä keväänä. Ei ole kuitenkaan vielä selvää, onko yksikään Hanson Roboticsin tekoälyroboteista vielä läpäissyt Turingin testiä. On kuitenkin jo todellisuutta, että Sophialle on myönnetty Saudi Arabian kansalaisuus.

Tämä aiheutti melkoisen kohun Saudi Arabiassa ja muualla maailmassa, koska joidenkin mielestä Sophialla on nyt enemmän oikeuksia kuin tavallisilla Saudi Arabialaisilla naisilla. Minusta tämä ajattelumalli pitää sisällään sen virheellisen premissin, että Sophia olisi nainen. Sophia on kasa johtoja ja mekaanisia komponentteja, jonka päälle on laitettu silikoninen naamari, peruukki ja meikkiä ja robotille on annettu naisellisia piirteitä ja naisen nimi.

Sophia on joidenkin kriitikoiden mielestä vähemmän tekoäly ja enemmän kauniisti rakennettu chatbotti, jossa on sen verran hienomotoriikkaa, että robotti pystyy jäljittelemään kasvon lihasten liikkeitä. Tämä on itsessään erillinen hieno teknologinen saavutus, mutta on vielä todistamatta onko kyseessä vielä aivan niin suuri läpimurto tekoälyn saralla, kuin Hanson Robotics väittää. Olisiko Sophia yhtä mielenkiintoinen, jos kasvojen tilalla olisikin leivänpaahdin?

Kuuntelin livenä sen Cisco Connectin alkuosuuden, jossa Cisco Connectin Suomen ja Baltian toimintojen toimitusjohtaja Mervi Airaksinen piti tapahtuman alkuun erittäin inspiroivan ja pirteän aloituspuheen matkastaan ja urapolustaan nykyiseen asemaansa. Puheen lopuksi hänelle esitettiin vielä kysymyksiä ja oletin kysymysten liittyvän hänen mielenkiintoiseen uraansa.

Ainoa kysymys liittyi seuraavaan puhujaan, Sophia -robottiin. Mistä syystä Sophia oli kutsuttu Helsinkiin? Olin suoraan sanottuna pöyristynyt. Mervin oma osuus ohitettiin täydellisesti ja räikeän törkeästi robottikuriositeetin takia. Kun katsoin muuten tarkemmin tapahtuman puhujakaartia niin tietty kaava alkaa näkyä. 11 puhujasta 1 oli nainen ja 1 naisen näköinen robotti. Loput olivat miehiä ja robotinkin tekijätiimi taitaa koostua pelkästään miehistä.

Meillä on vielä todella paljon tekemistä ihmisten välisen tasa-arvon saralla ilman, että otamme robotteja mukaan sotkemaan keskustelua. Ennen pitkää meidän on kuitenkin vastattava myös siihen kysymykseen, että kuinka tietoisuus ja vapaa tahto määritellään keinotekoisen ajattelun osalta. Ennen, kuin se kysymys on ajankohtainen olemme toivottavasti oppineet antamaan arvoa ihmisten saavutuksille riippumatta siitä mitä rotua, uskontokuntaa tai sukupuolta he edustavat.

PS. Yksi kiinnostavimmista Hanson Roboticsin projekteista on BINA48. Kannattaa käydä lukemassa myös siitä.