Old News 3/2019 ”Kowloonit”

Julkaistu , kirjoittanut

Blogpiece_15

Tämä päivitys on osaltaan edellisen teeman jatkamista: kestävän kulutuksen laajentamista yksilön valinnoista poliittiseen päätöksentekoon. Kowloonit ovat Totentanzin maailmassa hallittujen kaupunkiyhteisöjen ympärille rakentuvia, tiiviisti rakennettuja asumusryppäitä, jotka muodostavat täysin vastakohtaisen asuintilan tarkoin säänneltyyn kaupunkiasumiseen verrattuna. Kowloonien esikuvana olen käyttänyt Hongkongin Kowloonissa sijainnutta Walled Cityä ja tuosta kaupunginosasta tulee myös suoraan alueiden nimitys.

Reaalilmaailmassa eduskuntavaaleista on selvitty ja nyt maahamme aletaan hallitustunnustelijan toimesta rakentamaan sellaista hallitusta, joka määrittäisi seuraavan neljän vuoden ajaksi politiikan suuntaa. Neuvotteluista tulee varmastikin haastavat, koska yhdelläkään puolueella ei ole suoraa mandaattia kansalta tietynlaisen politiikan ajamiseen vaan suurimpienkin puolueiden kannatusluvut jäivät alle kahdenkymmenen prosentin.

Vaaleja väritti keskustelu taloudesta, maahanmuutosta ja ilmastoasiasta, kuten olettaa saattaakin. Toisten mielestä nämä ovat jotenkin erillisiä kysymyksiä. Minusta maahanmuuttoa ja taloutta koskevat kysymykset ovat alisteisia ympäristökysymykselle: hallitsemalla ilmastonmuutosta hallitsemme myös maahanmuuttoa ja taloutta. Jos ilmastoasiaa ei voida ajoissa ratkaista, maahanmuuttoon ja talouteen liittyvät ongelmat eskaloituvat eivätkä ole enää lopulta hallinnassamme.

Yksi yleisimmistä kommenteista mitä ilmastoasiaan kriittisesti suhtautuvilta kuulin, oli viittaus siihen ettei pieni maa voi tehdä mitään merkityksellistä ja ensin tulisi saada Kiinan asiat kuntoon. Me kun emme voi vaaleissa Kiinan asioita edistää, niin ajattelin koota tähän päivitykseen muutamia niistä ajatusleikeistä, joilla päädyin Kiina-väitettä purkamaan:

1) Voidaanko ongelma ratkaista pilkkomalla Kiina ja muu maailma 5,5 miljoonan asukkaan maakuntiin. Silloin jokainen on niin pieni, ettei niiden toimilla ole vaikutusta ja ilmasto pelastuu itsestään?

2) Ei kannata ainakaan kasvokkain mennä sanomaan kiinalaisille, että toivoo heidänkin tekevän osansa. Kiinassa oli 35 vuotta voimassa yhden lapsen politiikka, jonka aikana lukemattomia ei-toivottuja tyttölapsia murhattiin, jotta vanhemmille syntyisi poikalapsi, koska kiinalaisajattelun mukaisesti suku jatkuu vain pojan kautta. (lue myös tämän kritiikki kohta)

3) Kiina tuottaa jo tällä hetkellä megawatteina mittattuna eniten energiaa uusiutuvilla keinoilla. Samoin Kiina investoi siihen jatkuvasti valtavia summia, eniten maailmassa tällä hetkellä. (100 miljardia US$ vuonna 2018, seuraavaksi eniten investoi USA, 64 miljardia.)

Tarkempia lähteitä viimeiselle pähkinälle voi vilkuilla vaikka täältä ja täältä

Kiinan yhden lapsen politiikka ei varsinaisesti tähdännyt ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, eikä se varsinaisesti sitä edesauttanut. Se johti tilanteeseen, jossa keskiluokkaan nousí enemmän ihmisiä ja kulutus lisääntyi ja tämä lopulta nosti myös päästöjä. Asiasta on tehty tutkimus jossa viitataan juuri tähän samaan. Vaikka yhden lapsen politiikalla pystyttiinkin rajoittamaan väestönkasvua, eivät Kiinan päästömäärät kuitenkaan vähentyneet. Tuo tutkimus on vuodelta 2009 ja siihen kerätty dataa vuosilta 1978-2006, joten tuoreempaa lähdettä kaipaavat voivat tutustua vaikka tähän erinomaiseen sivustoon joka seuraa ja päivittää tilannetta eri maiden osalta. Suomea ei listattujen maiden osalta löydy, mutta perustelen vielä loppuun miksi meidän teoillamme on merkitystä.

Kuten Kiinan yhden lapsen politiikan vaikutukset osoittavat, väestömäärän rajoittamisella ei ole niin suurta merkitystä, jos entistä useampi kuluttaa enemmän. Näyttää siltä, että talouskasvulla on suora yhteys lisääntyviin päästöihin. Vuoden 2001 jälkeen Kiinan hiilidioksidipäästöt ovat loikanneet ihan omalle tasolleen teollistumisen ja talouskasvun seurauksena. Nykyisellään Aasian ja Tyynenmeren alue vastaa noin puolta koko maailman hiilidioksidipäästöistä. Silti kumulatiivisesti, Yhdysvallat on tupruttanyt valtioista kaikista eniten hiilidioksidipäästöjä ilmakehään.

Hiilidioksidipäästöjen kehitys 1965-2017, yllä linkki alkuperäiseen Robert Rapierin artikkeliin, josta kuva linkattu.

(Hiilidioksidipäästöjen kehitys 1965-2017, yllä linkki Robert Rapierin alkuperäiseen artikkeliin, josta kuva linkattu.)

Näiden numeroiden valossa, mitä pieni Suomen kaltainen maa sitten voi tehdä? Meidän on aloitettava muuttamalla suhtautumistamme kuluttamiseen. Kuten edellisessä päivityksessä viittasin omaan ylikulutuspäiväämme; johtuu maapallon nykyinen tilanne paljolti länsimaisesta utopiasta loputtomasta talouskasvusta ja vallitsevasta kulutusihanteesta. Kehittyvien ja teollistuvien maiden kansalaiset haluavat luonnollisesti täysin samoja asioita kuin mekin. Nyt on vaan nähtävä se todellisuus, että kehittyneemmillä länsimailla on (ihan kirjaimellisesti kehittyvien maiden kustannuksella) ollut käynnissä sen kaltaiset kulutusjuhlat, että kaikki kakut ja muut herkut on jo syöty ennen kuin kaikki vieraat (lue: muut maapallon asukkaat) ovat päässeet juhliin asti.

Meidän tapa vaikuttaa on muuttaa kulutusihannetta kestävämpään suuntaan. Yksilöllisin valinnoin ja lainsäädännön kautta. Silti meidän ei ole syytä alkaa kisailemaan keskenämme siitä kuinka yksilötasolla olemme holier-than-thou vaan tekemällä arjessa pieniäkin tietoisia valintoja ja huolehtimalla, että isossa kuvassa ne, jotka tässä nykyjärjestelmässä meitä päätöksenteossa edustavat ovat edes auttavasti tilanteen tasalla ja ottavat ilmastohuolen tosissaan. Koska samat henkilöt ovat sitten neuvottelemassa ulkoministereinä, päättämässä valtion budjetista, verotuksesta ja reagoimassa muuttuvaan maailmantilanteeseen.

PS. Pohdin myös ajatusketjua, että mikä on lista maista, joiden pitää toimia ennen kuin Suomessa voidaan tehdä jotain. Olen aika varma, että aina löytyy ihmisiä, joiden mielestä myös sentinelien pitäisi tehdä enemmän ennen, kuin he ovat valmiita muuttamaan omaehtoisesti toimintaansa.

Old News 2/2019 ”Kulutusjuhla”

Julkaistu , kirjoittanut

Blogpiece_14Tämän päivityksen kanssa meinasikin tulla kiire. Oletin, että aikaa olisi vielä noin viikko, koska viime vuonna tämä päivä oli 11.4.2018. Kyse on tietenkin Suomen omasta ylikulutuspäivästä.

Oma ylikulutuspäivämme on siis keväällä, kun muulla maailmalla se on suunnilleen elokuun paikkeilla. Päivä on tänä vuonna myös aikaistunut karkeasti viikolla edellisvuodesta. WWF kertoo asiasta näin:

Jos kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat kuten suomalaiset, tarvitsisimme 3,8 maapalloa kattamaan tämä luonnonvarojen kulutus. Suurimmat syyt suomalaisten ylikulutukseen ovat energiantuotanto, liikenne ja ruuantuotanto.

Tämä tarkoittaa siis sitä, että vaikka syytös ylikulutuksesta tuntuu yksittäisestä ihmisestä pääosin kurjalta, on todellinen mahdollisuus vaikuttaa nyt kevään vaaleissa äänestämällä. Kaikki nuo kolme suurinta tekijää ovat sellaisia, joihin puututaan hallinnollisin ja lainsäädännöllisin toimin. Suuri osa ympäristökeskustelua tuntuu kuitenkin jäävän junnaamaan siihen taisteluun, jossa yksittäiset kansalaiset heittelevät toisiaan muovipusseilla, nyhtökaurapyöryköillä ja yksityisautoilulla. Isommat linjat ovat ne millä tämä asia ratkaistaan ja siksi äänestäminen kestävän kehityksen puolesta on nyt tärkeää.

Paljon puhutaan sitten myös taloudesta, sen merkityksestä ja yritysten elinvoimaisuudesta. Tähän liittyen viime viikolla nousi esille yksi suru-uutinen, kun Reino -tossuja valmistava yritys haettiin konkursiin. Talouselämän uutisessa tehtaanjohtaja arvioi, että yksi syy alentuneeseen kysyntään on ollut liian kestävä tuote. Eli ikuisen kasvun tavoittelussa ei ole kannattavaaa rakentaa kestävää tuotetta, vaan kertakäyttötavaraa, jotta rahavirta pysyy säännöllisempänä. Tämä ei oikein asetu yksiin sitten ympäristön kestävyyden kanssa.

Kate Raworth on kirjoittanut aiheesta kirjan, ’Donitsitaloustiede’. Hän esittelee kirjassa ajatusmallia, jossa loputtoman kasvun sijasta taloutta mietittäisi rajallisten resurssien näkökulmasta.

Totentanzin maailmassa edellisessä päivityksessä mainitut supertietokoneet pitävät kirjaa jokaisessa yhteisössä käytössä olevista resursseista. Resurssit jaetaan asukkaiden kesken tasan erilaisten kiintiöiden avulla ja niiden käyttöä valvotaan aina mukana pidettävällä rannekkeella, joka toimittaa samalla myös modernin älypuhelimen, pankkikortin ja kotitietokoneen virkaa. Tietokoneet ohjaavat ihmiset myös töihin tarvittavan työvoimaresurssin huomioiden ja jokainen on yhtä työtön tai työllistetty. Suurimmasta osasta tehtäviä vastaavat jo automatisoidut robotit tai androidit. Kansalaiset saavat myös käyttöönsä suurempia osuuksia erillisiä kulutuskiintiöitä työskentelemällä enemmän, kehittämällä yhteisön kannalta jotain hyödyllistä tai tarjoamalla jotain palvelua, josta toinen kansalainen on valmis luovuttamaan osan kiintiöstään toiselle. Suoranaista rahaa ei ole, koska jaettava määrä saattaa vaihdella kausittain. Totentanzin maailmassa valmistamalla laadukkaat Reino -tossut saat säännöllisen tulovirran niin pitkään tossuja käyttävältä henkilöltä, kun hänen tossunsa pysyvät ehjinä.

Voitaisiinko käyttötavaroissa nykymaailmassa siirtyä mikromaksuihin, jossa tossut ovat palvelu, joista maksat pientä osuutta tasaisesti? Tossujen rikkoontuessa valmistaja toimittaa sinulle uudet tilalle tai korjaa entiset. Kannustaisiko tämä valmistamaan kestävämpää laatua? Sinun ei tällaisessa maailmassa myöskään kannata välttämättä pitää kaapissa 64 paria erivärisiä tossuja ja tämä rajoittaisi tarpeetonta kerskakulutusta.

Konkurssiuutinen aiheutti kysyntäpiikin tossujen myyntiin ja epäilen, että tossujen valmistus jatkuu vielä. Valitettavasti tuotantoa tuskin jatketaan Suomessa laatua vaalien, vaan se viedään jonnekin halpamaahan.

PS. Totentanzin maailmassa on myös ihmisiä, jotka vapauden nimiin vannoen ovat sitä mieltä, että heille kuuluu suurempi osa jaettavissa olevasta piirakasta ja he ovat kehittäneet keinoja, joilla kiintiöitä voidaan kiertää tai manipuloida. Tästä lisää myöhemmissä päivityksissä.

Old News 1/2019 ”Norminpurkutalkoot”

Julkaistu , kirjoittanut

Blogpiece_13

Aika aloittaa tämän vuoden ensimmäisellä varsinaisella päivityksellä jatkaen viimevuotista Old News -sarjaa. Tälle vuodelle päätin ottaa tavoitteen, että panostan hitusen enemmän kuvituksen laatuun ja päivitysvauhtina on tarkoitus julkaista viime vuoden tapaan 12 sivua, mutta tasaisemmin pitkin vuotta.

Totentanzin vaihtoehtoisessa tulevaisuudessa norminpurkutalkoita on viety sen verran pitkälle, että kaikki olennaiset päätökset tekevät kaupunkiyhteisöjen ytimessä sijaitsevat supertietokoneet ihmisten puolesta. Aloin pohtia ajatusta miten yhteisöjen normit ja moraali rakentuvat vallitsevan tilanteen mukaan perehdyttyäni hieman Jordan Petersonin esittämiin ajatuksiin siitä miksi meillä on sellaisia rakenteita, kuin patriarkaattinen yhteiskuntajärjestys ja ties mitä. Jonkin verran kahlattuani hänen youtubevideoitaan, kilometrin mittaisia keskusteluja sekä perusteluja puolesta ja vastaan olen sitä mieltä, että Peterson on ankea fatalisti. Hän esittää nykyisen tilanteen vaihtoehdottomana todellisuutena, joka johtuu siitä, että luonto toimii siten, että naisilla on vaikeampi olla, koska kohtu, synnytys ja hummerit. Miehet eivät hänen mukaansa ole aktiivisesti vaikuttaneet naisten heikompaan asemaan, vaan syypää on luonto.

Se, että me tänä päivänä keskustelemme naisten, seksuaalivähemmistöjen ja kaikkien välisestä tasa-arvosta enemmän johtuu puhtaasti siitä, että meillä on enemmän tietoa, resursseja ja keinoja vaihtaa ajatuksia kuin koskaan ennen. Petersonin puheissa unohtuu jatkuvasti esimerkiksi eri uskontojen miesdominanssin vaikutus naisten nykyiseen asemaan. Tämä voi johtua myös tosin siitä, että hän perustelee moraalikysymyksiä kliinisen psykologin näkövinkkelistä, kun keskustelu on kuitenkin enemmän sosiaalipsykologian ja sosiologian aluetta.

Tältä pohjalta aloin pohtia sitä, kuinka tietoisuus omien toimien vaikutuksista, moraali ja yhteisön normit kasvavat ja levenevät laajemmaksi mitä kauemmaksi pääsemme siitä tilanteesta, että yksilö joutuu taistelemaan henkensä edestä. Esimerkiksi väkivalta toista henkilöä kohtaan ei kuulu kardinaalisyntien joukkoon tilanteessa, jossa taistellaan selviytymisestä rajoitettujen resurssien tyhjiössä, mutta sitä tuomittavampaa se on, mitä suurempi on yhteisö ja mitä paremmin on turvattu yhteisön jäsenten perustarpeet. Tämän vuoksi minusta niissä maissa, joissa on saatu nauttia vauraudesta ja etuoikeuksista ja ehkä jopa eletty ilman aseellista konfliktia useita vuosikymmeniä on tärkeä käydä jatkuvaa keskustelua siitä, miten voimme parantaa yhä pienempien marginaalien tilannetta ja lisätä tietoutta siitä, ettei oma toiminta vie saavutettua tasa-arvoa taaksepäin.

Totentanzin maailmassa yhteisöt rakentuvat suurten kaupunkikeskittymien ympärille, koska maapallo on muuttunut suurilta osin elinkelvottomaksi maan magneettikentän heikennyttyä ja elinkelpoista tilaa on rajallisesti. Sarjakuvasivussa kuvatut holvitietokoneet päivittävät moraalisen koodiston aina sen mukaan kuinka suureksi yhteisö kasvaa ja paljonko resursseja on jaettavaksi. Pidemmälle edenneissä yhteisöissä tuomitaan rikoksina sellaisia asioita, jotka olivat mahdollisesti sallittuja aiemmin.

Sen sijaan, että alistuisimme nykytilanteeseen on minusta olennaista, että nojaamme juuri niihin vahvuuksiin, jotka erottavat ihmislajin muusta eläinkunnasta: Kykymme käyttää aivojamme pelkän serotoniinivaraston sijaan myös käsittelemään etiikkaa, pohtimaan moraalisia kysymyksiä ja järkeilemään todellisuus, joka on muutakin kuin selvitymistaistelu ja kilpailu hedelmällisimmistä naaraista.

Loppupohdintana vielä perheväkivallan pohjoismainen paradoksi. Miksi tasa-arvoasioiden edelläkävijämaissa on silti korkea luvut läheisväkivallan osalta, kun verrataan muuhun Eurooppaan?

The average rate of lifetime prevalence of violence against women perpetrated by partners in the European Union is 22%, but Denmark’s average is 32%, Finland 30%, and Sweden 28%.

Hyvää loppuvuotta 2018 ja kiitos kuluneesta vuodesta!

Julkaistu , kirjoittanut

Hello_Totz

Kiitos lukijoille kuluneesta vuodesta! Aktiivisena alkanut blogi kohtasi syksyn puolella hieman enemmän arkielämän kiireitä ja päivitystahti hidastui. Taustalla on myös ollut hitusen enemmän pidemmän sarjan valmistelua ja tosi monta hyvää päivitysaihetta syksyn aikana jäi tarttumatta ajankohtaisista asioista puhtaasti ajanpuutteen vuoksi.

Blogin ensimmäinen vuosi on ollut tosi mielenkiintoinen ja blogin pitäminen on ollut huippuantoisaa. Blogi antoi minulle matalan kynnyksen julkaisualustan tekemiselle ja mahdollisuuden harjoitella kuvittamisen prosessia ja tekniikkaa enemmän erillisten päivitysten osalta sen sijaan, että alkaisin heti tehdä pidempää ja isompaa kokonaisuutta. Olin myös iloisesti yllättynyt keväällä tulleesta valinnasta kuukauden sarjakuvablogiksi. Tämä kyllä tsemppasi isosti eteenpäin tekemisessä, vaikkei vaikutus suoraan päivitystahdissa näkynyt.

Tätä blogia pitäessä myös Totentanz-antologian muoto ja viitekehyksenä oleva fiktiivinen tulevaisuuden maailma on kirkastunut ja jäsentynyt paljon ja tarinaa vaihtoehtoisesta tulevaisuuden yhteiskunnasta ja hybriksen olemuksesta on muistiinpanomuodossa jo melko paljon. Tarkoituksena on edetä sen suhteen ensi vuonna, että visioistani pääsisivät nauttimaan myös lukijat.

Syksyn aikana kävin myös pitämässä paikallisella koululla kerran viikossa 5-9-luokkalaisille oppilaille koulupäivän jälkeen järjestettävää sarjakuvakerhoa, jossa lasten kanssa piirrettiin oma lyhyt sarjakuva ja tämä oli kokemuksena myös ihan mahtava. Kerho jatkuu jälleen helmikuussa ja siltä osin ruohonjuuritason sarjishommat pysyvät myös elossa. Tämän lisäksi tietysti meidän sarjisseuran puuhailut pitävät kalenterissa joka viikko sopivan määrän sarjistouhua.

Ensi vuonna blogiin päivittäminen jatkuu jälleen teeman mukaisesti lyhyemmillä Old-News-päivityksillä säännöllisen epäsäännöllisesti. Jos kaipaat tietoa milloin uusi päivitys on julkaistu, kannattaa seurailla myös blogin Facebook-sivua.

Kiitos vielä kaikille matkalla mukana olleille ja uusille tuttavuuksille ja nähdään taas ensi vuonna blogin äärellä ja sarjistapahtumissa!

Old News 12/2018 ”Taistelu totuudesta”

Julkaistu , kirjoittanut

Blogpiece_12

Yhdysvalloissa on nyt aika pitkään jo kohistu presidentti Trumpin tiukasta maahanmuuttopolitiikasta, jossa etelästä tulevia, laittomasti maahan pyrkiviä perheitä on erotettu toisistaan. Olen itse kauhulla seurannut, miten asia on kehittynyt. Perheille ja lapsille on rakennettu pikaisesti rajan tuntumaan erillisiä keskitysleirejä, ’telttakaupunkeja’ jos ei muita tiloja ole ollut saatavilla. Lisäksi vanhemmilla ja viranomaisilla ei aina ole aivan tarkkaa tietoa missä lapset mahdollisesti milläkin hetkellä ovat haltuunoton jälkeen.

Viimeisin näistä telttakaupungeista on nyt Texasissa, Tornillon kaupungissa, jossa asuu n. 1.600 asukasta. Väliaikaisen telttakaupungin kapasiteetti on nyt tulossa täyteen ja sen aukioloa aiotaan jatkaa. Kapasiteettia on jo kertaalleen nostettu 1.200 lapseen ja nyt sitä aiotaan laajentaa entisestään ja kapasiteetti nostetaan jopa 3.600 lapseen. Se on jo 2.000 enemmän, kuin koko Tornillon kaupungissa on asukkaita. Tornillon telttakaupungissa majoittuu pääosin 13-16 vuotiaita poikia ja suuri syy jumiutuneeseen tilanteeseen rajalla on Trumpin rajapolitiikka, joka ei ole vähentänyt juurikaan rajaa ylittävien määrää, mutta lapset eivät meinaa löytää itselleen sponsoria tai perhettä, koska asukkaat ovat liian peloissaan ICE:n ja hallinnon toimista ja eivät uskalla lähestyä viranomaisia ja järjestöjä tarjotakseen sijaiskotia.

Kesäkuussa Trumpin hallinto ilmoitti, että se aikoo yhdistää n. 2.300 perheestään erotettua lasta. Tästä ja tämän onnistumisesta ei ole vielä tarkkaa tietoa, kuinka tehokasta tämä on ollut. Huhtikuussa New York Timesin tietojen mukaan yhdysvalloissa oli väliaikaisissa leireissä n. 2.400 lasta. Nyt syykuussa määrä on räjähtänyt käsiin. New York Timesin tietojen mukaan säilöttyjä lapsia on jo 12.800. Vuoden loppuun mennessä kapasiteettia arvioidaan tarvittavan n. 20.000 lapselle.

Vertailun vuoksi, Tornillossa on säilöttynä 13-16 vuotiatiata poikia, jotka ovat pääosin itse ylittäneet rajan. Heillä on oletettavasti jo jonkinlaisia selviytymismekanismeja käsitellä säilöön joutumista. Tätä nuoremmat lapset sijoitetaan erilliseen ’Herkän iän’ sijoituspaikkoihin (Tender age shelter) Linkin takana olevasta artikkelista pysäyttävin asia on Bethany Christian Servicesin toimitusjohtajan, Christopher Paluskyn kertomus, jossa hän mainitsee, että nuorin rajalla vanhemmista erotettu lapsi on ollut 8-kuukauden ikäinen. Trumpin nollatoleranssipolitiikka näkyy hänen mukaansa myös siinä, että hänen edustamansa järjestön hoiviin tulevien lasten keski-ikä on laskenut 14 vuodesta 7 ikävuoteen. Christopher on antanut oman lausuntonsa Associated Pressille kesäkuussa ja tämän jälkeen säilöön otettujen lasten määrä on lähes viisinkertaistunut.

Merkittävä asia on se, että nämä luvut ovat niitä säilöönotettuja, jotka on sijotettu ilman vanhempiaan. Vanhemmat ja muut aikuiset ovat eri keskuksissa odottamassa tietoa mitä heidän lapsilleen kuuluu. Ja kuten Tornilloon sijoitetuista lapsista, osa on myös saapunut ilman vanhempia. Tämä on mahdollista länsimaisessa sivistysvaltiossa vuonna 2018.

Lasten säilöminen näissä keskuksissa ei ole myöskään aivan ilmaista. Huolestuttavaa on kuitenkin se, mistä tarvittavat rahat otetaan ja miksi tilannetta halutaan pitää yllä.

Samalla Trump on taistellut koko presidenttikautensa totuutta vastaan tavalla, joka hakee vertaistaan. Ajattelin tähän lopuksi liittää linkeiksi muutaman sivuston, jotka tekevät faktantarkistusta. Muutama enkunkielinen löytyy, kuten Snopes ja paremmin meemien aikakaudella toimiva Politifact. Kotimaista voimaa on Faktabaarissa.

Old News 11/2018 ”White Fragility”

Julkaistu , kirjoittanut

Totentanz 11

Syksy kääntyy taas pidemmän blogitauon jälkeen. Olen kesän aikana kerännyt hieman lisää materiaalia ja teroittanut työskentelymetodeja. Ennen kesää huomasin jo, että blogipäivityksistä alkaa kasvaa liian suuria järkäleitä ja niiden työstäminen ajatuksista lopulliseen versioon on tosi iso ja aikaa vievä prosessi. Pidin pienen tauon ihan tarkoituksella ottaen etäisyyttä, ettei blogin pitäminen muodostu liian suureksi tehtäväksi ja nyt syksyn aikana on tarkoitus taas jatkaa tämän parissa ja keventäen hieman sisällön määrässä per päivitys.

Halusin startata koneiston nyt uudelleen sillä asialla, joka kesän uutisia seuranneena nyt päällimmäisenä tuntuu olevan mielessä. Tällä hetkellä konservatiiviset äänenpainot ovat nousussa ja omaa ajattelua on avannut paljon, kun törmäsin termiin ’White fragility’

Termin kehitteli alun perin professori Robin DiAngelo kuvaamaan valkoihoisten yleisiä puolustusreaktioita, kun keskustellaan rasismista. Hänen mukaansa ’White Fragility’ on yksi perimmäisiä syitä, miksi valkoihoisten on niin vaikea keskustella rasismista. Kirjassaan ”White Fragility: Why It’s So Hard for White People To Talk About Racism” DiAngelo kertoo, että rasismi ei rajoitu pelkästään pahoihin ihmisiin vaan on osa olemassaolevia rakenteita. Hänen mukaansa on erityisen tärkeää tuntea historiansa ja sen kautta ymmärtää ennen kaikkea oma tilanteensa. Tämä on ensimmäisiä asioita, jotka alkavat avaamaan ovia sille, että voimme alkaa kuulla mitä muut meille sanovat. ’White Fragility’ ei ole hänen mukaansa varsinaisesti heikkous, vaan nimenomaisesti defenssi, jolla etuoikeutetut pyrkivät pitämään kiinni saavutetuista eduistaan ja väistämään vaikealta tuntuvia ajatuksia siitä, että saattaisivat pelkästään etuoikeutettuina olla osa sitä koneistoa, joka ylläpitää rasismia ja rodullista syrjintää. Erinomainen video aiheesta, professorin itsensä kertomana löytyy Youtubesta.

Halusin laajentaa ajatusta hieman, koska minusta sama asia toistuu misogyniassa ja missä tahansa muussa syrjinnässä. Opetellaan kuuntelemaan muita ja tunnistamaan omia piilotettuja ja haitallisia paradigmoja. Niiden purkaminen on tosi vaikeaa ja kivuliasta, mutta välttämätöntä. Paradigmoista ja niiden purkamisesta kirjoittelinkin jo keväällä tässä päivityksessä.

Old News 10/2018 ”Sophia”

Julkaistu , kirjoittanut

Blogpiece_10

Yksi Totentanzissa ja Cyberpunk-scifissä yleisesti esiintyvistä teemoista on pohdinta missä on leikkauspiste ihmisen ja koneen välillä. Rakennamme jatkuvasti yhä inhimillisempiä robotteja ja puhumme tekoälystä, koneoppimisesta ja ennakoivasta analytiikasta.

Toisaalla on Transhumanismi joka pyrkii taas ohittamaan ihmisen luonnollisen evoluution teknologian avulla ja ylittämään ne rajoitteet, jotka sitovat fysiologista ihmistä. Visioissa toistuu ajatus siitä, että kuolemisen tulisi perustua vapaaehtoisuuteen. Toisin sanoen ikuinen elämä.

Mikä siis määrittää sen pisteen, jossa kone on niin ajatteleva, että se ansaitsee kognitiivisen statuksensa takia perustason oikeuksia, jopa kansalaisuuden ja äänioikeuden? Entä missä vaiheessa ihminen on kadonnut niin kauas teknologiaan, että häntä ei enää voida pitää ihmisenä?

Hanson Robotics on valmistanut muutamia robotteja, joissa on hyödynnetty eri asteista tekoälyä. Näistä kaiketi tunnetuin on Sophia, joka oli vierailulla myös Suomessa järjestetyssä Cisco Connect -tapahtumassa tänä keväänä. Ei ole kuitenkaan vielä selvää, onko yksikään Hanson Roboticsin tekoälyroboteista vielä läpäissyt Turingin testiä. On kuitenkin jo todellisuutta, että Sophialle on myönnetty Saudi Arabian kansalaisuus.

Tämä aiheutti melkoisen kohun Saudi Arabiassa ja muualla maailmassa, koska joidenkin mielestä Sophialla on nyt enemmän oikeuksia kuin tavallisilla Saudi Arabialaisilla naisilla. Minusta tämä ajattelumalli pitää sisällään sen virheellisen premissin, että Sophia olisi nainen. Sophia on kasa johtoja ja mekaanisia komponentteja, jonka päälle on laitettu silikoninen naamari, peruukki ja meikkiä ja robotille on annettu naisellisia piirteitä ja naisen nimi.

Sophia on joidenkin kriitikoiden mielestä vähemmän tekoäly ja enemmän kauniisti rakennettu chatbotti, jossa on sen verran hienomotoriikkaa, että robotti pystyy jäljittelemään kasvon lihasten liikkeitä. Tämä on itsessään erillinen hieno teknologinen saavutus, mutta on vielä todistamatta onko kyseessä vielä aivan niin suuri läpimurto tekoälyn saralla, kuin Hanson Robotics väittää. Olisiko Sophia yhtä mielenkiintoinen, jos kasvojen tilalla olisikin leivänpaahdin?

Kuuntelin livenä sen Cisco Connectin alkuosuuden, jossa Cisco Connectin Suomen ja Baltian toimintojen toimitusjohtaja Mervi Airaksinen piti tapahtuman alkuun erittäin inspiroivan ja pirteän aloituspuheen matkastaan ja urapolustaan nykyiseen asemaansa. Puheen lopuksi hänelle esitettiin vielä kysymyksiä ja oletin kysymysten liittyvän hänen mielenkiintoiseen uraansa.

Ainoa kysymys liittyi seuraavaan puhujaan, Sophia -robottiin. Mistä syystä Sophia oli kutsuttu Helsinkiin? Olin suoraan sanottuna pöyristynyt. Mervin oma osuus ohitettiin täydellisesti ja räikeän törkeästi robottikuriositeetin takia. Kun katsoin muuten tarkemmin tapahtuman puhujakaartia niin tietty kaava alkaa näkyä. 11 puhujasta 1 oli nainen ja 1 naisen näköinen robotti. Loput olivat miehiä ja robotinkin tekijätiimi taitaa koostua pelkästään miehistä.

Meillä on vielä todella paljon tekemistä ihmisten välisen tasa-arvon saralla ilman, että otamme robotteja mukaan sotkemaan keskustelua. Ennen pitkää meidän on kuitenkin vastattava myös siihen kysymykseen, että kuinka tietoisuus ja vapaa tahto määritellään keinotekoisen ajattelun osalta. Ennen, kuin se kysymys on ajankohtainen olemme toivottavasti oppineet antamaan arvoa ihmisten saavutuksille riippumatta siitä mitä rotua, uskontokuntaa tai sukupuolta he edustavat.

PS. Yksi kiinnostavimmista Hanson Roboticsin projekteista on BINA48. Kannattaa käydä lukemassa myös siitä.

Old News 09/2018 ”Myrkyllinen hegemonia 2/2”

Julkaistu , kirjoittanut

Blogpiece_9

Edellisessä päivityksessäni alustin nyt tämän päivityksen koskevan nimenomaisesti myrkyllistä maskuliinisuutta. Aiheesta alkoi kertyä todella paljon tavaraa ja luettavaa, viittauksia ja lukusuosituksia olisi niin paljon, että minun on pakko rajata vain nyt osaan. Myös viikkokuva muutti osaltaan tästä syystä muotoaan ja se on nyt kolme kertaa korkeampi normaaliin verrattuna, että kerronta olisi helpompaa. Sen verran kuitenkin varoitan, että tässä päivityksessä käsittelemäni aiheet ovat oikeasti rankkoja ja myös tämän työstäminen päivitykseksi asti oli poikkeuksellisen raskasta.

Samalla syntyi myös tavallista pidempi katko päivityksessä. Tämä päivitys on siinä mielessä kolme päivitystä yhdessä. Pahoittelen odottaneille viivettä.

Myrkyllisestä maskuliinisuudesta puhuessa liitetään hyvin usein ominaisuuksiin taipumus läheis- ja seksuaaliseen väkivaltaan. Tämä näkyy nyt ihan tarkoituksella myös päivityksen kuva-aiheessa. Ehkä olennaisinta on kuitenkin mieltää myrkyllisiksi ne ominaisuudet, joista on haittaa yksilölle itselleen ja muulle yhteisölle. Eli sellaiset ominaisuudet, jotka ovat eniten tekemisissä hybriksen kanssa ja liittyvät vallan ja häpeän siirtämisestä yksilöltä toiselle alentamalla toista. Näistä ilmeisimpiä ovat alistaminen, manipulointi ja väkivalta.

Eräs esimerkki, jossa rakenteellisesti luodaan puitteet järjestelmälliselle koneistolle, joka tukee myrkyllistä maskuliinisuutta on terroristijärjestö ISISin harjoittama väkivalta. Se on inhimillisesti jotain niin sairasta, että jopa järjestön otteesta vapautetut Jesidi-yhteisön vankien tarinat saavat terapiaa antavat ammattilaiset hakeutumaan terapiaan.

Ongelman nimittäminen uskonnon, rodun, kulttuurin tai pahimmassa tapauksessa ihonvärin syyksi on lopulta vain rasistista ja ei pääse pintaa syvemmälle. Kyseessä on myrkyllisen maskuliinisuuden huipentuma, jossa kaikki on alistettu palvelemaan hybristä. Yksittäinen esimerkki länsimaalaisen toteuttamana on vaikkapa toimittaja Kim Wallin surma, jonka toteutti ja suunnitteli keksijänä tunnettu Peter Madsen. Asiasta kirjoitettu Wiredin artikkeli on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Artikkelista selviää, että Peter suunnitteli surman ja tapahtumaketjun etukäteen ja tapa, jolla Wall surmattiin oli erityisen raaka ja suunniteltu ja kohdistettu aivan erityisesti naista vastaan. (Artikkelista selviää ruumiinavausdetaileja, joita en näe tarpeelliseksi revitellä tähän.)

Telfordissa, Isossa Britanniassa on alettu käymään oikeutta pitkään kestäneessä hyväksikäyttöskandaalissa. Asiaa toi esille Sunday Mirror laajassa reportaasissaan, joka sai osakseen myös hieman kritiikkiä. Olennaisinta on kuitenkin se, että koko koneiston pyörittämiseen on tarvittu myös naisia ja viranomaiset eivät ole millään tavalla tarpeeksi hoitaneet tehtäviään. Aivan kuin kokonaisen 155.000 asukkaan kaupungin kulttuuri olisi rakentunut asian pimittämiselle ja myrkyllisen maskuliinisuuden uhrialttariksi.

Siitä päästään sujuvasti edellisessä päivityksessä lupaamaani clickbaittiin, että pohdin myös myrkyllisen feminiinisyyden olemusta. Se on täysin sama kuin myrkyllisellä maskuliinisuudella. Henkilöt hakevat hyväksynnän omalle olemassaololleen ja toimilleen sitten määritetyn hierarkian sisällä. Kaikki toimet ovat kuitenkin sellaisia, että pohjatasolla ne toimivat alistettuna hybrikselle teki niitä mies, nainen tai muunsukupuolinen. Patriarkaattisen yhteiskunnan vuoksi suurin valta on miehillä ja siksi nykyisellään suurin osa näistä ringeistä on sementoitu pönkittämään miehistä valtaa ja maskuliinisuutta.

Yhteisölle on kuitenkin aivan yhtä haitallista teki näitä rikoksia kuka hyvänsä. Törmäsin myös mielenkiintoiseen ajatukseen toisenlaisesta vallankäytöstä parisuhteessa. Twitterissä leviävän hastagin, #maybeshedoesnthityou takaa löytää toisenlaisia tarinoita siitä, miten valtaa voidaan käyttää parisuhteessa myrkyllisesti myös naisten toimesta ja erityisesti sitä, ettei kaikki väkivalta ole fyysistä.

Ja loppuun vielä yksi tarkennus: tämä ei ole kilpailu siitä, kumpi sukupuoli on enemmän toksinen. Sukupuoli ei ole lopulta relevantti tekijä, kun asiaa tarkastellaan hybriksen näkökulmasta ja yhteisön asiana. Niin pitkään ongelma on kuitenkin enemmän maskuliininen, kun yhteiskunta muodostuu patriarkaatiksi. Jos eläisimme samojen ongelmien kanssa matriarkaalisessa yhteiskunnassa olisi ongelma feminiininen. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa meille jäisi jäljelle vain hybris ja rikkeet yhteisöä tai toista yksilöä vastaan.

Old News 08/2018 ”Myrkyllinen hegemonia 1/2”

Julkaistu , kirjoittanut

Blogpiece_8

Tästä päivityksestä olikin kasvamassa suunniteltua isompi järkäle, joten totesin paremmaksi pilkkoa kokonaisuuden kahteen osaan.

Aihe on sen verran olennainen koko tämän blogin, sekä muotoilun alla olevan hybrisetiikan osalta, että senkin takia sen palastelu on ihan perusteltua.

Edellisessä päivityksessäni käsittelin sukupuolen kokemuksen eri tahoja. Maskuliinisuutta, feminiinisyyttä ja androgyynisyyyttä. Mikään näistä ei suoraan kuitenkaan saa hybristä kiinnittymään itseensä samalla tavalla kuin nykyisessä länsimaisessa kulttuurissamme vallitseva hegemoninen maskuliinisuus ja erityisesti myrkyllinen maskuliinisuus. Koska aihe on myös todella olennainen pala Totentanzin koko tarinaa ja syntyhistoriaa, voi käsitteisiin tutustua paremmin vaikka Wikipedian kautta. (Linkki on englanninkielinen, suomenkielistä vastinetta ei ollut vielä kukaan Wikiin asti kirjaillut.)

Viitatessani nyt hegemoniseen maskuliinisuuteen käytän enemmän nyt Terry Kupersin suppeaa määritelmää sen osalta, että hegemoninen maskuliinisuus on se viitekehys, joka määrittelee ”tosimiehen” ominaisuudet länsimaissa. Näitä ovat nykyisin (R.W Connellin mukaan) mm. vahva kilpailuvietti, kyvyttömyys ilmaista muita tunteita kuin vihaa, haluttomuus ilmaista riippuvuutta tai heikkoutta, naisten halventaminen ja pitäminen esineinä tai alempiarvoisina, sekä homo-, trans- ja tiesmikäfobia. Teen erotuksen sen takia, (verrattuna R.W.Connellin määritelmään) että minusta hegemoninen maskuliinisuus on kokoelma ominaisuuksia, jotka muuttuvat sitten vallitsevan kulttuurin mukaan, sen sijaan että edustaisivat aina samoja ominaisuuksia. Niiden on kuitenkin oltava niitä ominaisuuksia, jotka takaavat maskuliinisille suurimman vallan, paremmat palkat ja yleisesti ottaen helpomman tien Onnelaan.

Tällä hetkellä hegemonia tuntuu olevan murroksessa sen osalta, mitkä ovat maskuliinisuuden tavoitelluimpia attribuutteja. Eli niitä ominaisuuksia, joiden avulla maskuliiniset henkilöt pystyvät saavuttamaan eniten valtaa ja arvostusta. Uskonkin, että Metoo-kampanjan suurin vaikutus tulee olemaan hegemonisen maskuliinisuuden muuttuminen. Pohjoismaissa muutos on varmasti ollut jo pidemmällä ennen Metoo-kampanjaa ja tämä osaltaan on näkynyt ulostuloina miehisen identiteetin katoamisesta ja pelkona siitä, että kaiken taustalla onkin jokin lukuisista feministien salaliitoista.

Loppuun vielä lyhykäinen päivitys tapahtumista Tampere kupliissa, josta nyt on vierähtänyt tätä kirjoittaessa aikaa toista viikkoa. Olin suurimman osan ajasta suunnitellusti myyntipöydän takana ja paikalla oli kyllä valtava määrä ihmisiä cosplay-tapahtuman vuoksi. Tämä tarkoitti myös sitä, että ihan kaikilla ei ollut ns. ostohousut jalassa vaikka pöydän reunusta kävikin moni kiinnostunut hieromassa. Silti jäi kokonaisuudesta oikein hyvä mieli ja ottaen huomioon paljonko siellä oli Tampere-talolla väkeä, niin järjestelyt sujuivat tosi mallikkaasti. Toivottavasti sinä olet yksi niistä uusista lukijoista, joka löytää tämän blogin nyt tarrasta löytyvän osoitteen avulla. Tervetuloa!

Tapasin taas lisää mielenkiintoisia tyyppejä kotimaisesta sarjakuvakentästä ja juuri ennen lähtöä Tampereelle sain tiedon, että tämä blogini pääsee kuukauden blogiksi sarjakuvablogit.com etusivulle. Yay!

Seuraavassa päivityksessä julkaisen sitten toisen osan tätä samaa kokonaisuutta, jossa avaan hieman myrkyllisen maskuliinisuuden aiheuttamaa tuhoa ja pohdin, että mitä se sellainen myrkyllinen feminiinisyys voisi sitten olla.

Tasa-arvon puolesta, hybristä vastaan.

Julkaistu , kirjoittanut

Totentanz_logo

Hyvää tasa-arvon ja Minna Canthin päivää kaikille! Viikkokuva ja siihen liittyvät merkinnät ovat nyt parin viikon paussilla aikataulupaineiden ja flunssapöpön vuoksi. Tasa-arvon asian edistämistä tullaan jatkamaan tässä blogissa kuitenkin jokaisen päivityksen myötä ympäri vuoden jatkossakin.

Tulevana viikonloppuna matka vie kuitenkin Tampere Kuplii-sarjakuvatapahtumaan, jossa minut tavoittaa lauantaina ja sunnuntaina Keski-Suomen Sarjakuvaseuran myyntipöydän takaa myymässä uusinta vuosijulkaisuamme, sekä jotain irtomateriaalia liittyen tähän blogiin. Totentanzista ei ole vielä painettuna sarjakuvaa, mutta printtejä ja tarroja voi tulla hakemaan tai juttelemaan muuten. Myyntipöytämme sijaitsee tapahtuman Pienlehtimarssissa ja fyysisesti se on Tampere-talon 2. kerroksessa. Pidän myös lyhyen esittelyn seuramme toiminnasta sunnuntaina Kuplalavalla klo 11 kieppeissä, kun Pienlehtimarssin tekijät esittäytyvät.

Blogiin päivitän varmaan jotain kuulumisia Tampereelta myöhemmin ja viikkokuvan pariin palaan heti Tampereen jälkeisellä viikolla.

Toivottavasti kaikki Tampereelle tapahtumaan viikonloppuna tulevat ja blogia lukeneet käväisevät moikkaamassa, tavataan Tampereella!