Old News 2/2019 ”Kulutusjuhla”

Blogpiece_14Tämän päivityksen kanssa meinasikin tulla kiire. Oletin, että aikaa olisi vielä noin viikko, koska viime vuonna tämä päivä oli 11.4.2018. Kyse on tietenkin Suomen omasta ylikulutuspäivästä.

Oma ylikulutuspäivämme on siis keväällä, kun muulla maailmalla se on suunnilleen elokuun paikkeilla. Päivä on tänä vuonna myös aikaistunut karkeasti viikolla edellisvuodesta. WWF kertoo asiasta näin:

Jos kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat kuten suomalaiset, tarvitsisimme 3,8 maapalloa kattamaan tämä luonnonvarojen kulutus. Suurimmat syyt suomalaisten ylikulutukseen ovat energiantuotanto, liikenne ja ruuantuotanto.

Tämä tarkoittaa siis sitä, että vaikka syytös ylikulutuksesta tuntuu yksittäisestä ihmisestä pääosin kurjalta, on todellinen mahdollisuus vaikuttaa nyt kevään vaaleissa äänestämällä. Kaikki nuo kolme suurinta tekijää ovat sellaisia, joihin puututaan hallinnollisin ja lainsäädännöllisin toimin. Suuri osa ympäristökeskustelua tuntuu kuitenkin jäävän junnaamaan siihen taisteluun, jossa yksittäiset kansalaiset heittelevät toisiaan muovipusseilla, nyhtökaurapyöryköillä ja yksityisautoilulla. Isommat linjat ovat ne millä tämä asia ratkaistaan ja siksi äänestäminen kestävän kehityksen puolesta on nyt tärkeää.

Paljon puhutaan sitten myös taloudesta, sen merkityksestä ja yritysten elinvoimaisuudesta. Tähän liittyen viime viikolla nousi esille yksi suru-uutinen, kun Reino -tossuja valmistava yritys haettiin konkursiin. Talouselämän uutisessa tehtaanjohtaja arvioi, että yksi syy alentuneeseen kysyntään on ollut liian kestävä tuote. Eli ikuisen kasvun tavoittelussa ei ole kannattavaaa rakentaa kestävää tuotetta, vaan kertakäyttötavaraa, jotta rahavirta pysyy säännöllisempänä. Tämä ei oikein asetu yksiin sitten ympäristön kestävyyden kanssa.

Kate Raworth on kirjoittanut aiheesta kirjan, ’Donitsitaloustiede’. Hän esittelee kirjassa ajatusmallia, jossa loputtoman kasvun sijasta taloutta mietittäisi rajallisten resurssien näkökulmasta.

Totentanzin maailmassa edellisessä päivityksessä mainitut supertietokoneet pitävät kirjaa jokaisessa yhteisössä käytössä olevista resursseista. Resurssit jaetaan asukkaiden kesken tasan erilaisten kiintiöiden avulla ja niiden käyttöä valvotaan aina mukana pidettävällä rannekkeella, joka toimittaa samalla myös modernin älypuhelimen, pankkikortin ja kotitietokoneen virkaa. Tietokoneet ohjaavat ihmiset myös töihin tarvittavan työvoimaresurssin huomioiden ja jokainen on yhtä työtön tai työllistetty. Suurimmasta osasta tehtäviä vastaavat jo automatisoidut robotit tai androidit. Kansalaiset saavat myös käyttöönsä suurempia osuuksia erillisiä kulutuskiintiöitä työskentelemällä enemmän, kehittämällä yhteisön kannalta jotain hyödyllistä tai tarjoamalla jotain palvelua, josta toinen kansalainen on valmis luovuttamaan osan kiintiöstään toiselle. Suoranaista rahaa ei ole, koska jaettava määrä saattaa vaihdella kausittain. Totentanzin maailmassa valmistamalla laadukkaat Reino -tossut saat säännöllisen tulovirran niin pitkään tossuja käyttävältä henkilöltä, kun hänen tossunsa pysyvät ehjinä.

Voitaisiinko käyttötavaroissa nykymaailmassa siirtyä mikromaksuihin, jossa tossut ovat palvelu, joista maksat pientä osuutta tasaisesti? Tossujen rikkoontuessa valmistaja toimittaa sinulle uudet tilalle tai korjaa entiset. Kannustaisiko tämä valmistamaan kestävämpää laatua? Sinun ei tällaisessa maailmassa myöskään kannata välttämättä pitää kaapissa 64 paria erivärisiä tossuja ja tämä rajoittaisi tarpeetonta kerskakulutusta.

Konkurssiuutinen aiheutti kysyntäpiikin tossujen myyntiin ja epäilen, että tossujen valmistus jatkuu vielä. Valitettavasti tuotantoa tuskin jatketaan Suomessa laatua vaalien, vaan se viedään jonnekin halpamaahan.

PS. Totentanzin maailmassa on myös ihmisiä, jotka vapauden nimiin vannoen ovat sitä mieltä, että heille kuuluu suurempi osa jaettavissa olevasta piirakasta ja he ovat kehittäneet keinoja, joilla kiintiöitä voidaan kiertää tai manipuloida. Tästä lisää myöhemmissä päivityksissä.